Ville-Juhani Sutinen
Dostojevski-päivä

Murhaajia ja koronkiskureita auringonpaisteessa - Nuoren Voiman raportti Pietarin Dostojevski-päivästä

Juttu
|
Ville-Juhani Sutinen
|

Siinä missä Dublinissa juhlitaan Bloomsdayta, Pietarissa vietetään Dostojevski-päivää. Ville-Juhani Sutinen raportoi.


 

 

James Joycen Ulysseksen tapahtumapäivänä järjestettävää Bloomsdayta vietettiin ensi kerran jo 1924, ja virallisesti sitä alettiin juhlia Dublinissa 1950-luvulla. Leopold Bloomin ohella kirjallisuushistorian toisen arvostetun antisankarin Rodion Raskolnikovin elämän tärkeimpänä päivänä järjestettävä Dostojevski-päivä (Den Dostojevskovo) Pietarissa ei ole yhtä perinteinen, mutta se on vakiinnuttanut paikkansa kaupungin kesässä. Vuoden 2019 festivaali oli kymmenes, ja se houkutteli paikallisten ohella ulkomaalaisia vieraita.


 

Dostojevski ei missään vaiheessa Rikosta ja rangaistusta täsmennä Raskolnikovin surmatyön ajankohtaa. Heti romaanin ensimmäisellä sivulla kuitenkin selviää, että on kuuma kesä ja heinäkuu, jolloin monet pietarilaiset lähtevät maalle ja ainoastaan köyhempi väki jää kaupungin armoille. Dostojevski-päivää vietetään vaihtelevana ajankohtana, yleensä heinäkuun ensimmäisen viikonlopun aikana. Usein päivä on teemoitettu – tällä kertaa sankareina olivat Rodion Raskolnikov ja Aljona Ivanovna.

 


 

Kauppahallin kulmalla hortoilee kirvestä kantava synkkä nuorukainen, ilmiselvästi Dostojevskin 1800-luvun maailmasta päivän Pietariin karannut ylioppilas Raskolnikov murhan tehtyään. Tuolla taas hiippailee nainen krinoliinihameessa – varmastikin Marmeladovin tytär Sonja, Dostojevskin pyhä prostituoitu. Ja tuolla puolestaan raahautuu paljaspäinen kulahtanut herra, Raskolnikovin uskottu juomari Marmeladov. Ja kaikkien yllä kohoaa kolmimetrinen akkarukka, koronkiskuri Aljona Ivanovna nuken hahmossa.


 

Katuteatteri, paperimassanuket ja pahvihahmot ovat Dostojevski-päivän näkyvin ilmentymä kaupunkikuvassa. Tärkein tapahtumapaikka on Dostojevski-museolta Dostojevskajan metroasemalle vievä Kuznetšnii pereulok. Lisäksi muissa museoissa järjestetään lukutilaisuuksia ja konsertteja. Tapahtumia on yhteensä yli viisikymmentä. Jotkut jatkuvat tunnin tai parin ajan, toiset ovat esillä koko viikonopun. Ohjelma ei pyöri ainoastaan Rikoksen ja rangaistuksen ympärillä, vaan koskee Dostojevskin koko tuotantoa.


 

Joissain paikoissa järjestetään varsin omintakeistakin esityksiä. Majakovski-kirjastossa pelattiin vuoden 2019 festivaalin aikaan uhkapeleihin koukussa olleen Dostojevskin malliin korttia ja rulettia, tosin nyt ”Henkisten arvojen kasinolla”. Kävijät asettuivat oikeisiin korttipeli- ja rulettipöytiin, mutta panoksena ei ollut rahaa, vaan paperilappuja, joille oli kirjoitettu arvoja, kuten kunnia ja rakkaus. Ja kasino voitti aina...

 


 

Ohjelma leviää eri puolille kaupunkia. Toinen Pietari -museo (Muzei raznotsinni Peterburg) on järjestänyt kolmena peräkkäisenä vuonna ”Pietarin sisäpihojen taikaa” -kävelykierroksia. Pietarin asemakaava jättää suurien rakennusrivistöjen taakse sisäpihoja kokonaisine pienoismaailmoineen, ja juuri näihin paikkoihin monet Dostojevskin Pietari-tarinat sijoittuvat. Sisäpihojen taikaa -kierrosten osallistujille jaetaan kartat, ja he saavat itsenäisesti kiertää eri sisäpihoja Dostojevskin hahmojen jalanjäjillä.


 

Voidaan tosin oikeutetusti kysyä, eikö Rikos ja rangaistus ole melko synkkä teos kesäfestivaalin aiheeksi? Onhan Ulyseksessakin tummemmat teemansa ja romaania pidetään kokeellisena, mutta sen elämänmakuisuus tuntuu tukevan juurevaa Bloomsdayta ja tuovan sen vaikeatkin puolet lähemmäs yleisöä. Sen sijaan Dostojevskilla on hyvin vähän teoksia tai tarinoita, jotka eivät olisi traagisia. Lisäksi hänen Pietariin sijoittuvista romaaneistaan uhkuu kauna 1800-luvulla teollistunutta prameaa kaupunkia kohtaan.


 

Dostojevski-päivä on joka tapauksessa myös muistutus siitä, että toisin kuin populaareissa mielikuvissa, Dostojevskin kaikki tarinat eivät suinkaan sijoitu Pietarin synkkiin ja usvaisiin umpikujiin, vaan myös kuuman kaupungin kesäisille mukulakiville, kaupunkiin jonka pinnan alla on jotain salattua.


 

Kuvat: Ville-Juhani Sutinen

Jutut