Metafora

Carlos Lievosen novellissa ollaan perusasioiden äärellä. Kirjoitusta voi lukea myös proosarunona.

Perusta on perimmäisen tärkeä. Se mahdollistaa ja pitää koossa muun rakenteen. Joskus puhutaan kehikosta, joskus kivijalasta. Huolimatta siitä kummasta puhuu, perusta kannattelee rakennelmaa ja määrää sen muodon. Perusta on sekä edellytys että rajoite. Luuranko on mahdollisuuksien vankila.

Tasot ovat mahdollisia, mutta eivät välttämättömiä. Voimme pysyä pintatasolla, joka saattaa olla myös pohjataso. Pohjataso voi olla keskiverto-oletus tai kellari. Saattaa olla korkeampia tasoja, metatasoja, abstraktioita, tai useampia tasoja pinnan alla. Voi hyvin myös olla vain yksi taso, jota kutsutaan vääjäämättä pinnalliseksi.

Seinät ovat tilaa jakava huokoinen kalvo. Ne luovat etäisyyttä ja eroja, kulmia ja nurkkia, joihin ajaa. Ne luovat maailman ja pitävät poissa. Ne kätkevät eristeensä sekä ulkoisen todellisuuden äänet ja säät. Seiniin voi aina luottaa, kuin muureihin. Kuin muurit, ne rakentuvat hitaasti mutta varmasti.

Katto on raja siinä missä seinät ovat esteitä ja suojia. Katon yllä avautuu taivas ja edelleen avaruus, saavuttamattomina, puoleensavetävinä. Vain maan painovoima on korkeuksien vetovoimaisuutta voimakkaampi. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa tai pysyvää, joten on hyvä olla katto pään päällä sen varalta, että periaatteet jonakin päivänä pettävät.

Lattia pääsee oikeuksiinsa pohjapiirroksessa. Se edustaa pinta-alaa, ja sen pinnan yllä ja alla aaltoilee infrastruktuuri, joka hienovaraisesti rakentaa todellisuutta. Lattia pitää jalat maassa ja muistuttaa perustasta. Siinä missä katto on kaksiosainen – se näkyy ulos ja sisään – lattia on yksipuolinen tasomaa; paitsi korkeammilla tasoilla, joilla on kääntöpuolensa, ja joilla lattia voi myös olla katto.

Kattoja voi olla tasojen välissä.

Ikkunat tarjoavat uusia mahdollisuuksia, auringonnousuja, haikailuja, mutta niitä ei ole kellaritasossa (miksi ei?). Ikkunat ovat läpinäkyvää kiveä. Toisin kuin seinät, ne ovat näkymättömiä, eivät läpinäkymättömiä. Ikkunat aukeavat ja katoavat, ja niistä puhaltaa uusia tuulia. Silti ne kehystävät maailmaa ulkopuolella.

Ovet tarjoavat ikkunoiden tavoin uusia mahdollisuuksia, mutta toisin kuin ikkunat, ovet voivat sulkeutua vain, jos toinen ovi aukeaa samanaikaisesti jossakin muualla. Käy läpiveto. Ulko-ovi on arkkiovi. Voi tulla sisään tai voi jäädä ulos. Kynnys on kysymys.

Carlos Lievosen novelli ”Metafora” on julkaistu alun perin Nuoren Voiman numerossa 1/2022 Talo.