Voiko koskaan tavoittaa sitä hetkeä, jolloin rakastuminen alkaa? Onko jokin saanut alkunsa jo ensimmäisestä äänenpainosta, tavasta tervehtiä, jonka asenteessa on jotain samanaikaisesti ärsyttävää ja houkuttelevaa? André Acimanin romaanissa yksi huoletta huikattu tervehdys – ”Later!” – toimii proustilaisena porttina muistojen kesään ja ensirakkauteen.
Ruotsin Akatemia ilmoitti siirtyvänsä pois eurosentrismistä ja mieskeskeisyydestä. Siirtymä ei vielä onnistunut – lähellekään.
Saamelainen lyhytelokuva on hyvässä vedossa. Nuori Voima kävi Rakkautta&Anarkiaa -festivaalin Sámi Shorts -näytöksessä.
Nukkekaappi oli pienoismalli naisen maailmasta, kodista. Samalla se ilmensi ”koko tunnettua maailmaa” ja Hollannin asemaa globaalina kauppamahtina. Katja Matikainen kulkee Petronella Oortmanin nukkekaapissa.
Kaikki haaveilevat, että oma työ ymmärrettäisiin oikein. Mutta myös erimielisyys kannattelee. Kritiikistä blogissa.
Rakkautta & Anarkiaa on allekirjoittanut sitoumuksen elokuva-alan tasa-arvoisuuden puolesta.
Vapaa ja sekulaarinen länsimainen demokratia on unelmayhteiskunta Gileadin kääntöpuolella. Herman Raivion näkökulma The Handmaid’s Taleen ja Margaret Atwoodin uuteen Testamentit-romaaniin.
Perjantai 27.9. on kansainvälinen ilmastolakkopäivä. Vuosikymmenten scifi-haaveiden jälkeen tuntuu vähän masentavalta, että edes Planeetta B:ta ei ole. Pauliina Haasjoen uusi esseekirja näyttää, että tämä ei ole puute, vaan Planeetta A:lla on itse asiassa kaikki.
Ilja Lehtinen näki sarvikuonoja ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa vuonna 2017. On aika hyvästellä heidät.
Pohjoisessa yökirjassa Oulu ei ole koti, ja pimeyttä voi ehkä oppia haluamaan. Kirsti Simonsuuren jälki kirjallisuudessamme on yhä elävä – ja mikä olisi se aikakausi, joka loppuu?
Nuori Voima etsii viimeaikaisen suomalaisen kirjallisuuden huonointa seksikohtausta.
Anna Erikssonin esikoiselokuva M purkaa Marilyn-myyttiä katsomalla naisena olemisen pimeään.
