Tiedon portaita taivaaseen →
Jos sivistyshakkerointi korvaa sivistyksen, löytyykö veijariromaanista enää mitään hauskaa?

Jos sivistyshakkerointi korvaa sivistyksen, löytyykö veijariromaanista enää mitään hauskaa?

Kuinka tuottaa todellisuudelle lisäarvoa?

Voiko ajattomaan hermoon osua?

Kriitikkoa on helpompi syyttää kuin kirjallisuuskeskustelun rakenteita.

Mikä yhdistää meemivasemmistoa, stadionkeikkoja ja tennisakatemiaa?

Mitä taiteilija pakenee lintukotoon?

On hämmentävää huomata, miten ennakkoinfo ohjailee fiktion lukukokemusta.

Hän kuului tuttavapiirini uloimmalle kehälle. Siihen etäisesti läheisten ihmisten ryhmään, joihin Tampereella törmää lähinnä Kauppahallin kahviloissa.

Nykyihmisen ei ole pitkään aikaan tarvinnut etsiä seireenejä maailman laidalta.

Elämme aikaa, jossa jokainen populaarikulttuurin luuranko koetaan kaapista kaivamisen arvoiseksi.

Jantso Jokelin kirjoittaa kirjan merkityksen olevan jossain elämän tuolla puolen.

Taiteesta kirjoittaminen kaipaa lisää tunnetta ja heittäytymistä, vähemmän taiteilijoiden päiden sisälle menemistä, kirjoittaa Anne Teikari kolumnissaan.
