Seinät valuvat kuin hiukset, pöytä on tulessa →
Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski rakensi lapsuudenkotinsa uudelleen voidakseen ohjata Peilin. Kuitenkin peilistä heijastuu lopulta katsoja itse.

Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski rakensi lapsuudenkotinsa uudelleen voidakseen ohjata Peilin. Kuitenkin peilistä heijastuu lopulta katsoja itse.

Erkka Filanderin Siemenholvin ”Kolmas ilosanoma” johdattelee lukijan fragmenttien perässä manalaan.

Voiko antipelillisyys olla avain ihmiskeskeisyydestä luopumiseen? Mikä tekee ihmisestä ihmisen ja pelistä pelin?

Ági Szirtesille, Erika Bókille ja kaikille heille, jotka ovat antaneet kasvonsa.

Lokaation sijaan voisi puhua paikasta ja essenssin sijaan olemuksesta. Tekeekö taidejargon taiteesta kiinnostavampaa, vai menetämmekö jotain olennaista sen myötä?

Ajan voi nähdä hymninä, jossa kukin nuotti saa merkityksensä sitä ennen ja sen jälkeen tulevista äänistä.

Kriitikot olivat väärässä The Substance -elokuvasta. Jenna Viro kertoo esseessään, miksi.

Seksuaalisuus on seksiä laajempi kenttä. Halut virtaavat välittämättä rajoista, eikä libido tunnusta logiikkaa tai moraalia. Sekä kulttuurissa että politiikassa kiihotus syntyy usein siitä, mitä ei saisi haluta.

Sodanvastainen katutaide Venäjällä elää ja voi hyvin, vaikka Suomessa se tunnetaan huonosti.

Erika Vikmanin ICH KOMME on valkoisen feminismin ylistyslaulu, jonka kertosäkeen sotilaallisissa huudoissa tiivistyy maailmanpoliittinen ahdinko, kirjoittaa Eliisa Ruusu.

Vuonna 2000 Tampereen kaupunki tilasi kuvataiteilija Marra Lampilta Runopuutarhan, jossa piti olla vedenalaisia runokiviä ja islamilaista ornamentiikkaa. Konkreettinen hanke hautautui byrokratiaan, mutta toteutui Lampin näyttelyissä – ja jatkaa elämäänsä hänen taiteessaan ja hänen tyttärensä Silja-Maaria Aronpuron ajatuksissa.

Peterson on antanut meille luvan itkeä jatkuvasti, vailla nolostumista.
