Historiaan jää aukkoja, koska emme edes osaa etsiä sitä, mitä sieltä voi löytää. Vähemmistöihin kuuluvia pioneereja ei ole välttämättä tarkoituksella vaiennettu, vaan heidän olemassaoloaan ei ole edes pidetty mahdollisena.
Kuin markkinoiden lakeja uhmaten Tampereen kirjallisen elämän kivijalka on ollut kirjakauppa Hämeenpuistossa. Tammikuun lopulla tamperelaisen kirjallisuusväen parissa levisivät murheelliset uutiset: Teos & Tulenkantajat sulkee.
Tämä juttu spoilaa, tietysti.
Mahdollisuus, siis pakko, valita saa meidät uskomaan, että olemme itse syyllisiä kaikkeen epäonneen elämässämme. Olga Palo etsii variaatiota vapauden ideaan kolumnissaan.
Kaunokirjallista ylettömyyttä, omaelämäkerrallista paljautta ja aitoa dialogisuutta – blogissa Sara Ehnholm Hielmin esseeteos Ja sydän oli minun.
Arda Yildirimin monologinovellissa matka on tärkeämpi kuin päämäärä.
Uudelleenkirjoituksessa Theofrastoksen Luonteista antiikin Kreikan paikkojen rinnalle tulee oman ajan miljöö. Niinpä itara siirtää vaikka kivipaaden anastaakseen kolikot vainajan silmiltä mutta menee myös saunaan vain, jos toinen tarjoaa oluet.
”Kun täytämme 17, meidät kuljetetaan junalla kaupungin laidalla olevaan keskukseen.” Paula Jordmanin novelli sijoittui toiseksi 13-17-vuotiaiden sarjassa.
Miksi kirja-ala hirttäytyy kiinni myyntilukuihin, vaikka sillä on täysin poikkeuksellinen tuote käsissään? Kirjaa ei jakaminen pahenna, kirjoittaa Vesa Rantama blogissaan.
Inna Perheentupa ja Paula Tuovinen.
Nuoren Voiman LOMAKUVA (2/2019) on ilmestynyt 64-sivuinen numero sisältää aimo nipun esseitä.
Amerikkalaiskirjailijan novellistiikan keskeisiä piirteitä ovat humoristinen ja kipeää tekevä seksi, viileät ja viekkaat ihmiskohtalot ja vääjäämättömästi etenevät tapahtumat.
