Mytologioita 2020: Pandemia & Juhlat →
Mielemme on altistunut virukselle: se vaikuttaa kaikkiin arkisiin tapoihimme ja havaintoomme. Riikka Ala-Hakulan fiktion ja esseen keinoja yhdistelevän proosasarjan avaustekstit.
Essee
Esseet
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
”Tarinoiden polut eivät sulkeudu” – italialaisessa kirjailijakodissa koronan aikaan →
Herran vuonna kaksituhattakaksikymmentä ihmisherra on joutunut luopumaan kruunustaan, ja tunnustamaan uuden, näkymättömän maailmanvaltiaan. Tämä kruunupää on teloittanut tuhansia. Se on pakottanut ihmiset loitolle toisistaan. Minut se on teljennyt pieneen kylään, muurien sisälle eristyksiin.
Essee
Kutsukaamme sitä esseeksi, eli johdatus lyyrisen esseen kiisteltyyn lajiin →
Lyyrinen essee on yhä useammin käytetty sanapari. Mitä se oikeastaan merkitsee, ja onko sille todella käyttöä? Silvia Hosseinin näkökulmateksti kaivaa esiin esseekeskustelun seuraavan perunan.
Essee
Ikuisuudessa parempi on jo nyt – Infinito ja Neiti Aika näyttävät kuolemattomuuden ulottuvuuksia →
Leikitäänpä hetki ikuisuutta. Mitä tekisit huomenna, jos saisit tänään tietää, että elät ikuisesti? Entä mitä jos tämä bussimatka nyt tai muutama viikko sitten olisi ikuinen? Tai: mitä jos joku museoisi kotisi ja se olisi tästedes kaikkien nähtävillä? Anna Borgman kävi katsomassa kaksi teosta kuolemattomuudesta.
Essee
Miten lämpö haihtuu – essee yhteisöistä, kuolemasta ja Korkeasaaresta →
Eläimen kuolema johtaa taiteen ja elämän perimmäisten kysymysten äärelle. Lapsi voi ymmärtää sen muita paremmin.
Essee
Rakkauden työkalut →
Lumièren veljesten ensinäytöksessä koettu paniikki on osoitettu elokuvataiteen perustamismyytiksi. Mutta entä kun virtuaalitodellisuus saa meidät väistämään lattian läpi sinkoutuvia valaita ja rakastumaan androideihin? Matias Riikosen essee selvittää.
Essee
Kun peilissä näkyy silikonia ja metallia – Maija Tammen muotokuvissa androidit käyvät ihmisestä →
Valokuvataiteilija Maija Tammen androidimuotokuvat ahdistavat Kiasmassa ja maailmalla. Ne rikkovat käsityksiä potreteista ja kertovat jotakin siitä, millaisia haluaisimme olla: tehokkaita, ajattomia, ikuisia.
Essee
Kohtuutonta diivailua – hillittömyys kaataa raja-aitoja →
Illuusio luksuselämästä vaatii työtä, mutta diiva ei kavahda liioittelua. Riikka Ala-Hakulan ja Taija Roihan essee tervehtii transgressiivista diivaa.
Essee
Yhteiselon fragmentteja – virkamiehen Kiasma-kierros →
Miksi 42-vuotias virkamies juoksee ympäri nykytaiteen museota ja kirjoittaa juostessaan? Tämä essee saattaa selittää sen tai sitten ei. Ainakin se kuvaa tapauksen.
Essee
Turva käsissä →
Millainen on turvallinen tila? Voiko ihminen punoa turvaverkon eläimelle? Entä itselleen? Tuomas Aitonurmi kirjoittaa taiteen kokemisesta, koulukiusaamisesta, parisuhteesta – ja turvan tunteesta, joka lipeää käsistä kuin saippua.
Essee
Olen katsonut kuolleita pentuja – essee kissoista ja kuolemasta →
Ei kuolemaa tarvitse valita kumppanikseen, valinta on jo tehty. Kuolema on koodattuna jokaiseen elävään kehoon alusti asti, eikä se odottele, että olemme tulleet tutuiksi.
Essee
Kohti toisenlaista todellisuutta – alkuperäiskansafeminismiä valtioiden tuolla puolen →
Alkuperäiskansojen naisten ongelmat eivät kytkeydy vain sukupuoliseen syrjintään, vaan alistamisen muodot ovat vielä laajempia. SIksi valkoinen feminismikin voi olla osa kolonialismia. Professori Rauna Kuokkanen luo katsauksen alkuperäiskansafeminismin menneisyyteen ja nykyhetkeen.
Essee
