Kohdata, kohtasi, kohdannut →
Jenny Erpenbeckin menestyskirjassa on hyvän romaanitaiteen ainekset.
Kritiikki
Kritiikit
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
Kuolema iholla ja suru ihon alla →
Kuolema haastaa elävät riippumatta siitä, onnistuvatko kuoleman koskettamat ihmiset näille määrätyissä tavoissa surra vai eivät. Kuolema jättää häpeätahran – mutta onko siitä kirjoittaminen likaista työtä?
Kritiikki
Vanha & uusi kuu →
Kaksi tuoretta runokokoelmaa kuvaa arkista ajelehtimisen tunnetta. Arki on niin lähellä, että vasta siitä kirjoittaessa jokapäiväiset etäisyydet tulevat näkyviksi, ikään kuin katselisi kotiplaneettaa kuusta käsin. Eri sukupolvien kokemusten välillä on kiinnostavia jännitteitä. Arviossa Sami Liuhdon Kuuvuori ja Tuomas Taskisen sekä Venla-Vanamo Asikaisen Lainattua valoa.
Kritiikki
Pessimististä chick litiä – arviossa Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken →
Sally Rooneyn juhlittu romaani asettuu samaan traditioon liian monien naistaiteilijakuvausten kanssa. Itsetuhoisuus on ulospääsy umpikujasta.
Kritiikki
Tarina kirjoitetaan aina isolla teellä － arviossa Arsi Aleniuksen Villa Alpha →
Tarina on tuote ja jokaisella tuotteella on tarina. Kirjallisuusbloggaajan esikoisromaani moukaroi taidokkaasti tarina- ja mielikuvabisnestä.
Kritiikki
Varjoja ja näkyjä kesäyön haudoista – Ellipsin ja Joose Keskitalon levyt kohtaavat emotional-runozinen →
Ellipsin ja Joose Keskitalon levyillä varjot ja ilmestykset manataan esiin. Rinnalla kulkee Ville Ylitervon runozine emotional, joka on kuin hautakivi. Lue Tarja Hallbergin lyyrinen arvio.
Kritiikki
Pääsemättömissä modernista ja omasta itsestä – arviossa Luigi Pirandellon Vino nenä →
Kun elämän sattumanvaraisuus on tosiseikka, voi vain sairastua, kuolla, alistua tai unelmoida. Modernistisen absurdismin klassikko erinomaisena suomennoksena.
Kritiikki
Kirjallisuuskeskustelun pitää haastaa – arviossa kolme esseeteosta →
Realismiodotuksen puuduttama suomalainen lukijahorisontti murtuu esseekirjoissa. Arviossa Siru Kainulaisen elämäkerta lukijana, romaanien lopetuksia luotaava Maailmojen loput sekä Jaana Seppäsen peloton Outokuoriaiset.
Kritiikki
Veitsellä leikattavaa symboliikkaa ja ihmisen ydinmehua →
Pelle Romantikan kuvitettu runoteos/äänilevy voisi kokonaisuutena käydä taiteilijakirjasta, mutta luonnosta se ei varsinaisesti kerro. Mikä on onni, sillä luonto on ihmisen luomus, kirjoittaa Johanna Osváth.
Kritiikki
En rakasta nykyaikaa, mutta elän siinä – arviossa suurjulkaisut Henry Parlandin runoa ja proosaa →
Ihanteettomuus oli parhaimmillaan 1920-luvulla. Ja silloin eli ja kirjoitti Henry Parland.
Kritiikki
Ihminen laji lajilta – arviossa V.S. Luoma-ahon Luonteita →
Uudelleenkirjoituksessa Theofrastoksen Luonteista antiikin Kreikan paikkojen rinnalle tulee oman ajan miljöö. Niinpä itara siirtää vaikka kivipaaden anastaakseen kolikot vainajan silmiltä mutta menee myös saunaan vain, jos toinen tarjoaa oluet.
Kritiikki
Ville vallattomat – miesten ahdinko Jeffrey Eugenideksen novellien keskiössä →
Amerikkalaiskirjailijan novellistiikan keskeisiä piirteitä ovat humoristinen ja kipeää tekevä seksi, viileät ja viekkaat ihmiskohtalot ja vääjäämättömästi etenevät tapahtumat.
Kritiikki
