Jutut

Lovecraftia koronan aikaan →

Mielestäni armeliain asia elämässä on ihmismielen kyvyttömyys ymmärtää kaikkea sitä, mitä maailma pitää sisällään.

Essee

Kuninkaan aika →

Jacques Derrida (1930–2004) oli algerialaissyntyinen ranskalainen filosofi, joka tunnetaan parhaiten postmoderneista ja poststrukturalistisista ajatuksistaan.

Kesäklassikko

Massakulttuurin kaava →

Theodor Adorno (1903-1969) oli saksalainen filosofi, sosiologi, psykologi ja musikologi, joka tunnetaan parhaiten Frankfurtin koulukunnan ja kriittisen teorian […]

Kesäklassikko

Kahdenlaista tunneherkkyyttä →

Rakkaus saa lähes kirkumaan tuskasta Jane Austenin klassikkoromaanissa.

Kritiikki

Mimesis ja väkivalta →

René Girard (1923-2015) oli ranskalainen filosofi, historian- ja kirjallisuudentutkija.

Kesäklassikko

Miksi kirjoittaisin? Kysymys on yhä vaikeampi →

Miksi kukaan haluaisi kirjailijaksi, kun työ on vaativaa, aikaa vievää ja kun siinä kaikesta vaivannäöstä huolimatta joutuu sietämään lukuisia pettymyksiä? Petri Tammisen ja Antti Röngän kirjeenvaihto tarjoaa pessimistisen vastauksen, Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan kirjoittajaopas optimistisen.

Kritiikki

Lapsuuden kesät kaikessa tylsyydessään →

Jyri Vartiaisen uudessa pienoisromaanissa kolme lasta vetelehtii työläismaisemassa. Teos on näennäisen tyyni mutta pinnan alla se tavoittaa monenlaiset kasvukivut.

Kritiikki

"Lopulta olemme kuitenkin vettä" – Nuoren Voiman viimeinen viikon runoilija on Wilma-Emilia Kuosa →

Wilma-Emilia Kuosan runoja

Runot ja novellit

Nuoren Voiman kesälaitumet →

Nuoren Voiman toimitus on lomalla juhannuksesta elokuun alkuun saakka. Juttutarjouksia voi silti lähettää, reagoimme niihin elokuun puolella.

Juttu

Mitä on animaalinen rasismi? →

Filosofi Emanuele Coccian mukaan kasvit on unohdettu maailmanselityksestä, vaikka hengitämme niitä joka hetki.

Kritiikki

John Keats kokonaisena, vitsirunoineen →

Leevi Lehdon viimeiseksi käännöstyöksi jäänyt valikoima John Keatsin runoja on samalla kokonainen elämäntyö, jonka parissa Lehto työskenteli 25 vuoden ajan. Se paljastaa myös, että romantisoitu Keats oli myös hauska ja räävitön.

Kritiikki

Pako periferiasta. Nuoren Voiman matkaesseet II →

Yritän vain sanoa, ettei ole mitään yhtä ”meitä”, joka on iät kaiket muun yltäkylläisyytensä keskeltä lennähdellyt sinne tänne kepeästi kuin ajatus. On myös meitä, jotka ovat nähneet helvetisti vaivaa ja tehneet helvetin isoja kompromisseja päästäkseen jonain kauniina päivänä näkemään muutakin kuin tutut lähiöt tai kotikylän raitin.

Essee