Jutut

Saamelaisten lyhytelokuvien monipuolisuudessa on tilaa kasvutarinoille, herkkyyttä sorrolle ja huumorille →

Saamelainen lyhytelokuva on hyvässä vedossa. Nuori Voima kävi Rakkautta&Anarkiaa -festivaalin Sámi Shorts -näytöksessä.

Juttu

Talo talossa, sisäpuolen sisäpuoli – Petronella O:n nukkekaappi →

Nukkekaappi oli pienoismalli naisen maailmasta, kodista. Samalla se ilmensi ”koko tunnettua maailmaa” ja Hollannin asemaa globaalina kauppamahtina. Katja Matikainen kulkee Petronella Oortmanin nukkekaapissa.

Essee

Nuori Voima R&A:ssa – Epätäydellisyydessään täydellisiä naisia →

Rakkautta & Anarkiaa on allekirjoittanut sitoumuksen elokuva-alan tasa-arvoisuuden puolesta.

Juttu

Kamala, ihana Gilead eli miksi dystopia hieroo mukavasti →

Vapaa ja sekulaarinen länsimainen demokratia on unelmayhteiskunta Gileadin kääntöpuolella. Herman Raivion näkökulma The Handmaid’s Taleen ja Margaret Atwoodin uuteen Testamentit-romaaniin.

Juttu

Jäähyväiset paksunahoille →

Ilja Lehtinen näki sarvikuonoja ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa vuonna 2017. On aika hyvästellä heidät.

Essee

Huonon seksin palkinto – tarjoa ehdokastasi raadille! →

Nuori Voima etsii viimeaikaisen suomalaisen kirjallisuuden huonointa seksikohtausta.

Juttu

Marilyn peileissämme →

Anna Erikssonin esikoiselokuva M purkaa Marilyn-myyttiä katsomalla naisena olemisen pimeään.

Essee

Che grande pistola! eli puhuvien penisten aika on ohi →

Seksuaalinen vallankumous nosti pystyyn puhuvan peniksen, joka odottaa kiitosta omasta uljaudestaan. Mutta kukaan ei halua kalukuvaa tuntemattomalta kikkelisankarilta.

Essee

Myrkytyksen oireet →

Pyydettiin kirjoittamaan kritiikki. Sanoin, etten minä sellaisia osaa, ja sitä paitsi siitä tulisi vain rakkauskirje.

Juttu

Kohdata, kohtasi, kohdannut →

Jenny Erpenbeckin menestyskirjassa on hyvän romaanitaiteen ainekset.

Kritiikki

Kuolema iholla ja suru ihon alla →

Kuolema haastaa elävät riippumatta siitä, onnistuvatko kuoleman koskettamat ihmiset näille määrätyissä tavoissa surra vai eivät. Kuolema jättää häpeätahran – mutta onko siitä kirjoittaminen likaista työtä?

Kritiikki

Yellowstonen varjossa – miksi pelko on identiteettini →

Arda Yildirim ei voi kuvitella elämää ilman pelkoa. Pelko voi kohdistua mihin vain, ja siitä on hyödytöntä pyristellä eroon.

Essee