Jäähyväiset paksunahoille →
Ilja Lehtinen näki sarvikuonoja ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa vuonna 2017. On aika hyvästellä heidät.

Ilja Lehtinen näki sarvikuonoja ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa vuonna 2017. On aika hyvästellä heidät.

Nuori Voima etsii viimeaikaisen suomalaisen kirjallisuuden huonointa seksikohtausta.

Anna Erikssonin esikoiselokuva M purkaa Marilyn-myyttiä katsomalla naisena olemisen pimeään.

Seksuaalinen vallankumous nosti pystyyn puhuvan peniksen, joka odottaa kiitosta omasta uljaudestaan. Mutta kukaan ei halua kalukuvaa tuntemattomalta kikkelisankarilta.

Pyydettiin kirjoittamaan kritiikki. Sanoin, etten minä sellaisia osaa, ja sitä paitsi siitä tulisi vain rakkauskirje.

Jenny Erpenbeckin menestyskirjassa on hyvän romaanitaiteen ainekset.

Kuolema haastaa elävät riippumatta siitä, onnistuvatko kuoleman koskettamat ihmiset näille määrätyissä tavoissa surra vai eivät. Kuolema jättää häpeätahran – mutta onko siitä kirjoittaminen likaista työtä?

Arda Yildirim ei voi kuvitella elämää ilman pelkoa. Pelko voi kohdistua mihin vain, ja siitä on hyödytöntä pyristellä eroon.

Carl Saganin pyynnöstä Voyager-luotain kuvasi maapallon kaukaa. Todistaako sen pienuus galaktisessa mittakaavassa myös elämän merkityksettömyydestä? Jos planeettamme olisi suurempi kuin mikään muu, olisiko se siten myös tärkeämpi?
”Tieto avaruudesta” on lyhennelmä Pauliina Haasjoen tulevan esseekirjan Himmeä sininen piste ensimmäisestä luvusta.

Se oli totisesti rakkautta ensi silmäyksellä – tai jo ennen ensi silmäystä.

Virpi Alasen Poeettiset eläimet laiduntavat teksti- ja kuvataiteen välimaastossa. Alaselle niiden työstäminen on ollut vapauttavaa. Näyttely on auki Itäkeskuksen Stoassa sunnuntaihin 1.9. asti.

Monialainen Renee Gladman on Runokuu-festivaalin päävieraana. Yhdysvaltalaista runoilija-prosaisti-esseistiä haastatteli Lydia Lehtola. Haastattelu julkaistaan poikkeuksellisesti englanniksi, suomenkielinen juttu tulee verkkosivuillemme myöhemmin.
