Virossa oikeus on vapauttanut kirjailija Kaur Kenderin oikeusjutussa, jossa häntä syytettiin lapsipornon tuottamisesta ja levittämisestä. Mutta miksi hän alun perin joutui syytteeseen täysin fiktiivisen tekstinsä vuoksi? Lue Nuoren Voiman numerossa 1/2017 (9.3.) ilmestynyt juttu Kenderin pitkästä oikeustaistelusta.
Leevi Lehdon kymmenen vuotta sitten perustaman ntamo-kustantamon uusi luotsaaja on Jarkko S. Tuusvuori. Tietokirjallisuuteen panostetaan mutta runoutta ei unohdeta, Tuusvuori lupaa.
Arvostettu Nobel-kirjailija vierailee Suomessa viikonloppuna. Turkkilaiskirjailijan uusin Kummallinen mieleni -romaani on ennen kaikkea kirja Istanbulista – ja tavallisesta ihmisestä. ”Pamukin kertomana jogurttikaupustelijan elämäntarina on kuin Veikko Lavin iskelmää turkkilaisittain”, Jantso Jokelin kirjoittaa arviossaan.
eli neljä tarinaa Suomen noususta
Jos on liian omaelämäkerrallinen, menettää jonkin kepeyden, sanoo minämuotoisten tekstien mestari Nuoren Voiman haastattelussa. Tunteista puolestaan yksi on kirjailijalle ylitse muiden.
eli kuinka nouseva lahtelainen nationalisti normalisoi ääriajattelua päivittämällä ummehtuneet natsimeiningit urbaaniin ja freesiin kontekstiin.
Volter Kilven romaania Alastalon salissa on perinteisesti tulkittu menneisyyteen sijoittuvan ihanneyhteisön kuvaukseksi, mutta se on salaa myös romaani hirviömäisestä tulevaisuudesta. Se kertoo ajattoman maailman muuttumisesta ajalliseksi ja miehien ja laivojen paisumisesta kohti käsittämättömiä mittasuhteita.
Vuoden ensimmäisen numeron takakansirunon kirjoitti Karissa Kettu. Omien sanojensa mukaan Kettu on ”läpikulkumatkalla oleva humanisti, jonka juuret ovat antiikintutkimuksessa ja pää sekavissa säkeistöissä”. Julkaisemme nyt lisää Ketun aiemmin julkaisemattomia runoja.
Onko popfilia seksin vastakohta? Miksi meitä pitäisi kiinnostaa pop-esseistin henkilökohtainen liikutus? Esseisti ja muusikko Jantso Jokelin kertoo, kuinka nautinnollista on olla kirjoittamatta musiikista.
Torstaina 9.3.
Messuava huru-ukko miesasialla? Kriitikko? Keskustalainen änkyrä? Vai suomalaisen nykyesseen pioneeri ja suvereeni asiaprosaisti, jonka parhaat työt on unohdettu? Esseisti Antti Hurskainen purkaa Matti Mäkelän osiin – ja kokee samalla nautintoa, myötähäpeää ja raivoa.
Kirjallisuuden kulttuurinen omiminen on toiseuttamista. Toiselle voi yrittää antaa äänen, mutta ei pidä pullistella omassa sankarisyndroomassaan, kirjoittaa Silvia Hosseini.
