Walker Leader

Tänä yönä nukut levottomasti

Arvio
|
Herman Raivio
|

 

Yhdellekään aikuiselle ei ole jäänyt epäselväksi, että elollisten olentojen on pakko nukkua. Matthew Walker kertoo kirjassaan Miksi nukumme: unen voima, että nukkuminen on lisäksi viisasta. Englantilainen Walker toimii neurotieteen ja psykologian professorina Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.

Opimme vaikkapa sen, että valvetila on informaation vastaanottamista, NREM-uni harkintaa ja REM-uni informaation yhdistelyä. Lähinnä Walker kuitenkin todistelee yhtä ajatusta: nukkuminen on öinen runsaudensarvi, joka hyödyttää sekä aivoja että muuta elimistöä.

Unipuutteisten miesten kivekset ovat merkittävästi pienemmät kuin hyvin nukkuvien verrokkien. Tšernobylin ydinvoimalan valvojat tekivät ylipitkää työvuoroa.

Unenpuute järkyttää jo viikossa verensokerin tasoa niin, että sen voi luokitella diabeteksen esiasteeksi. Se liittyy Alzheimeriin, masennukseen, krooniseen kipuun, itsemurhiin. Univajeesta kärsivien lasten ja nuorten paino nousee ja lisää ADHD:n riskiä. Unipuutteisten miesten kivekset ovat merkittävästi pienemmät kuin hyvin nukkuvien verrokkien. Tšernobylin ydinvoimalan valvojat tekivät ylipitkää työvuoroa. Huomiot unettomuuden haitoista ja nukkumisen hyödyistä ovat vakuuttavia ja tutkimustulokset tukevat niitä.

Kirjasta on ollut maailmanlaajuinen bestseller ja Walkeria kutsutaan unen lähettilääksi. Perustuuko hänen suosionsa silti ainakin osittain siihen, että hän sanoo asioita, jotka arvaa muutenkin?

En tiedä, onko kirjasta suurta apua myöskään uniongelmaisille. Nukahtaisiko joku helpommin, jos toistelisi ennen nukkuman menoaan Walkerin älynväläystä, jonka mukaan ”kahdeksan tunnin unien jälkeen ihmiset näyttävät viehättävämmiltä kuin lyhytuniset”? Entä jos unen lähettiläs tuottaakin uniongelmista kärsiville vain huonoa omaatuntoa? (Huono omatunto ei ole erityisen tehokas unilääke.)

”Unesta on tullut suorite. Siksi nukahtaminen on vaikeaa yhä useammille”, kirjoittaa Anu Silfverberg artikkelissaan ”Yön sankarit”. Siinä hän pohtii omaa unettomuuttaan ja unen hallintaa yleisemmin. Hän moittii Walkeria, jonka ”käsittelyssä unelta puuttuu kaikki konteksti. Se on eristetty yksittäisiin sänkyihin ja laboratorioihin.” Silfverberg kysyy, miksi kriittinen katse kohdistuu nukkujaan eikä maailmaan.

”Yön sankareissa” haastatellaan Darian Leaderia, Kaliforniassa syntynyttä ja Lontoossa vaikuttavaa psykoanalyytikkoa. Leader on julkaissut populaaritiedekirjoja muun muassa sairastumisesta ja Jacques Lacanista. Viimeisin suomennos on Miksi emme saa unta? Siinä Leader kutsuu Walkeria ja kaltaisiaan unihygieenikoiksi. Heidän tieteellisyytensä kiteytyy periaatteeseen ”pysy kaukana sellaisesta, mikä tuntuu pahalta ja tavoittele sellaista, mikä tuntuu hyvältä!” (suora lainaus Walkerilta).

Valvominen ja nukkuminen palvelevat pohjimmiltaan samaa isäntää: taloudellista tuottavuutta.

Leaderin analyysin jälkeen aivotutkijan omat aivot näyttävät olevan unessa. Hän tuo kuvaan kontekstin, joka Walkerilta puuttuu. Walker esimerkiksi sivuuttaa todellisuuden. Hän kirjoittaa, että parasta nukkumisessa on, että se on aivan ilmaista. Leaderin mukaan ilmaista se on ainoastaan siinä tapauksessa, että kuuluu siihen viiteen prosenttiin maailman väestöstä, jonka ei tarvitse raataa elantonsa eteen tai kantaa huolta läheisistään. Unihygieenikkojen neuvot on tarkoitettu yleensä taloudelliselle eliitille, jolla on omat äänettömät makuuhuoneensa pimennysverhoineen.

Unihygieenikot kertovat meille, miten nukkua, mutta eivät sitä, miten käsitellä nukkumisen ristiriitaista vaatimusta itseään. Leaderin mukaan yhtäältä me asutamme kaupankäynnin ja informaation maailmaa, joka ei koskaan nuku. Meidänkin pitää olla koko ajan ”päällä”. Toisaalta meitä patistetaan huolehtimaan siitä, että saamme riittävästi hyvää unta, jotta jaksamme paremmin. Valvominen ja nukkuminen palvelevat pohjimmiltaan samaa isäntää: taloudellista tuottavuutta.

Walker ei ole nukkumatti, vaan kolistelija, joka pitää väkisin hereillä.

Walker onkin työelämästä puhuessaan erityisen huolissaan yritysten hyvinvoinnista. Liian vähän nukkuneet työntekijät eivät kehitä yritystä eivätkä tuota innovaatioita. Huonosti nukkunut esimies kohtelee alaisiaan viheliäisesti. Terve nukkuminen on tervettä liiketoimintaa. Tämän jälkeen ei yllätäkään, että Walker konsultoi suuryrityksiä.

Silfverberg kirjoittaa, että ”unesta on tullut asia, jossa arvostelemme itseämme: mitä olisin voinut tehdä toisin?”. Leader hahmottaa syyllisyyden taustalle kulttuurisen muutoksen, jossa terveyspuhe on korvannut kirkon. Kirkon määräykset vaikuttivat ennen suoraan ihmisten elämäntapoihin, lävistivät niin psyyken kuin lihan. Nykyään elämäntapojamme muokkaa biolääketiede, läntisen maailman hallitseva uskomusjärjestelmä. Kuten kirkko laski syntimme, me laskemme velvollisuudentuntoisina kalorimme, askeleemme, juoksulenkkimme ja yöunemme.

Kun uuden kirkon opit on sisäistetty, vaihtelevista nukkumistavoista tulee unihäiriöitä. Mitä enemmän terveellisestä nukkumisesta pidetään meteliä, sitä enemmän poikkeamat normista nähdään patologisina ja sitä enemmän ihmisiin kohdistetaan painetta nukkua oikein.

Nukkumisen lohtu on Leaderille siinä, että unessa voi irrottautua toisten vaatimuksista, myös siitä, että pitää nukkua kahdeksan tunnin makoisia yöunia. Siksi Walker ei ole nukkumatti, vaan kolistelija, joka pitää väkisin hereillä.

 

 

KIRJALLISUUS

 

Leader, Darian: Miksi emme saa unta? Suom. Anna Tuomikoski. 209 s. Teos 2019.

 

Silfverberg, Anu: Yön sankarit. Long Play 2019.

 

Walker, Matthew: Miksi nukumme: unen voima. Suom. Heikki Eskelinen. 400 s. Tammi 2019.