Ville vallattomat - miesten ahdinko Jeffrey Eugenideksen novellien keskiössä
Amerikkalaiskirjailijan novellistiikan keskeisiä piirteitä ovat humoristinen ja kipeää tekevä seksi, viileät ja viekkaat ihmiskohtalot ja vääjäämättömästi etenevät tapahtumat.
Jeffrey Eugenides:
Oikukkaat puutarhat.
Suom. Arto Schroderus. 303 s. Otava, 2019.
Tomasina on seurustellut nuorena Wallyn kanssa, tullut raskaaksi, tehnyt abortin ja päättänyt suhteen. 40-vuotiaana hän haluaa lapsen ja alkaa etsiä sperman lahjoittajaa. Wally on edelleen kiintynyt Tomasinaan, jolle Wally puolestaan on ehkä viimeinen mahdollinen siittäjä. Mies on kuitenkin ovela.
Edellä kuvattu Jeffrey Eugenideksen novelli "Liemipumppu" tiivistää amerikkalaiskirjailijan novellistiikan keskeisiä piirteitä: humoristisen ja kipeää tekevän seksin, viileät ja viekkaat ihmiskohtalot, vääjäämättömästi etenevät tapahtumat. Novelli löytyy kokoelmasta Oikukkaat puutarhat, johon on kasattu kymmenen lyhyttarinaa vuosilta 1988-2017.
Seksuaalisuus ja ihmissuhteet ovat hallinneet Eugenideksen tuotannossa ennenkin. Esikoisromaanissa Virgin Suicides: Kauniina kuolleet neitsytsisarukset olivat naapuruston poikien halujen hämärinä kohteina. Middlesex-romaanissa kerrottiin hermafodiitin elämäntarina ja Naimapuuhissa seurattiin kolmiodraamaa kampuksella.
Kriitikot ovat ottaneet Pulitzer-palkitun kirjailijan uuden teoksen varauksella vastaan. Los Angeles Review of Booksin Kevin Zambranon mukaan se jää selvästi romaanituotannon varjoon. The New York Timesin Dwight Garner kirjoittaa, ettei teoksessa ei ole mitään erityisen intensiivistä tai kekseliästä. Pitää paikkansa. Novellit ovat kielellisesti tavanomaisia. Niiden käänteissä on kuitenkin nautinnollisen häijyä ironiaa, mikä näkyy esimerkiksi "Liemipumpussa" ja tarinassa nimeltä "Oraakkelivulva".
Eugenideksen ilkikurisuus kohdistuu eritoten ahdingossa oleviin miehiin.
Siinä seksologi aloittaa kenttätyön pienellä eristyneellä saarella, jossa miehet ja naiset on eristetty toisistaan. Miehet käyvät vain pikaisesti hedelmöittämässä naiset ja hiipivät takaisin omalle puolelleen. Nuoret pojat kasvavat heimon jäseniksi imemällä vanhoja miehiä. Siemennestettä pidetään hämmästyttävänä eliksiirinä, emätintä haukutaan. Eräs poika tulee koko ajan kiusallisen lähelle seksologia. Avoimen seksuaalisuuden puolestapuhuja huomaa olevansa kovilla, mutta paikallisille tavoille ei vain voi mitään.
Eugenideksen ilkikurisuus kohdistuu eritoten ahdingossa oleviin miehiin. Ainoa kertomus, jossa naiset ovat pääosassa, on äitelä.
Eräs miestarina kertoo kahdesta iäkkäästä irlantilaisesta ystävyksestä, joista toinen on juuri jätetty ja toinen näyttää pelimieheltä. Amerikkalaisen reppumatkailijatytön houkuttelu petiin ei etene pelurin suunnitelmien mukaan. Jos seksologitarina oli häiriintynyt komedia, tämä on vähäeleinen farssi.
Vuonna 2017 julkaistu "Tuoreessa muistissa" tuo mieleen #MeToon ja esittää vakuuttavasti miten kompleksinen ilmiö voi olla.
Alakuloisin seksiasetelma löytyy kirjan päättävästä pisimmästä tarinasta "Tuoreessa muistissa". Vanhemmat ovat pakkonaittamassa intialaistaustaista tyttöä. Hän punoo suunnitelman. Tyttö viettelee kosmologian professorinsa, menee tämän kanssa sänkyyn, julkistaa asian ja välttää pakkoliiton, jossa tytöltä vaaditaan neitsyyttä. Professori ei tiedä, että tyttö on alaikäinen. Novelli kerrotaan hänen perspektiivistään, mutta mies ei saa sympatiaa sen enempää kuin tyttökään. Vuonna 2017 julkaistu "Tuoreessa muistissa" tuo mieleen #MeToon ja esittää vakuuttavasti miten kompleksinen ilmiö voi olla.
Kirjan pääteemana on seksin lisäksi raha.
Mies on ostanut törkeän hintaisen klavikordin ja ottanut sen takia lainaa. Klavikordin soitto saa miehen kyyneliin, mutta samalla perhe köyhtyy. Valintaa intohimon ja läheisten hyvinvoinnin välillä ei voi tehdä. Tarina päättyy umpikujaan, mikä kertoo Eugenideksen taidosta olla helpottamatta liikaa lukijan tukaluutta.
Klavikordin soitto saa miehen kyyneliin, mutta samalla perhe köyhtyy.
Oikukkaiden puutarhojen yhteiskunnallisimmassa kertomuksessa runoilija lähtee rikoksen tielle. Hän perustaa huijarin kanssa kustantamon, jossa ei kustanneta kirjoja, vaan keplotellaan veroilla. Runoilija perustelee kavallustaan Alexis de Tocquevillen teoksella Demokratia Amerikassa: eikö vehkeily ole nimenomaan mitä amerikkalaisin tapa toimia?
Keskittynein tunnelma luodaan novellissa "Lentopostia", jossa Mitchell matkustaa Thaimaahan. Rikkaalla nuorellamiehellä on varaa kirjoittaa kotiin, miten kaikki aineellinen on harhaa. Hän haluaa valaistua, mikä tarkoittaa nälkäkuoleman rajalle paastoamista. Mieli ja ruumis pitää saada hallintaan. Ensin ruumis ei tottele, vaan Mitchelliin iskee amebapunatauti, jota kuvataan lähes lääketieteellisellä tarkkuudella. Lopulta Mitchell pääsee perille: hänestä ei ole mitään jäljellä.
Seksiin ei saada etäisyyttä ja naurun paikka jää lukijalle.
Oikukkaat puutarhat kertoo miehisestä hallinnan halusta, oli fokuksessa sitten seksi tai raha. Seksi ei ole oikeastaan koskaan miesten vallassa. Se päinvastoin nöyryyttää ja orjuuttaa. Seksiin ei saada etäisyyttä ja naurun paikka jää lukijalle. Viimeisen naurun voi silti saada se, jota on aina torjuttu. Rahakin määrittyy enimmäkseen puutteen kautta. Rahattomalle jää pelkästään huonoja vaihtoehtoja. Varakkaalla, kuten Mitchellilla, raha katoaa. Silloin hallinta kohdistuu muuhun. Mutta – ja tämänhän me jo tiedämmekin – todellinen hallinta on vain illuusio.
Ehkä tärkein Eugenideksen viesti on se, että vakavilla asioilla, varsinkin niillä, pitää leikitellä. Onko meistä siihen tänä totisuutta kunnioittavana aikana?
