Sofia Koistinen
hahmo katsoo vastarannalle. punaiset ääriviivat vaalealla pohjalla

Nuoren Voiman matkaesseistit on valittu

Juttu
|
Toimitus
|

Luvassa on esseitä kotiseutumatkailusta, taatuista pettymyksistä ja matkakuumeen toteuttamista kotioloissa Jean des Essenteisin tapaan.

Jokin aika sitten kutsuimme ihmisiä ajattelemaan matkoja, unelmia ja luopumista. Kahdessa osassa toteutettavan matkaesseekutsun ensimmäinen haku on ohi. Meille tuli 23 ehdotusta, jotka hämmästyttivät laadukkuudellaan. Paljastui, että moni oli jo saman asian ääressä, ja siksi oli mahdollista kirjoittaa harkittu ehdotus hyvinkin lyhyessä ajassa. Kiitämme kaikkia ehdotuksista!

Meidän oli tarkoitus valita mukaan tässä vaiheessa vain pari kolme tekstiä, mutta valitsimme viisi, koska emme enää tienneet mitä poistaa listalta. Pyrimme valinnoissamme paitsi oivallisten ideoiden löytämiseen myös monipuoliseen kokonaisuuteen. Kiinnitimme toki huomiota aiheisiin, rajauksiin ja näkökulmiin, mutta toisinaan ihastuimme tekijän ajatukseen tekstin muodosta. Essee ei ole vain ajatusten kertomista tai minämuotoista pohdiskelua, vaan myös tekstin muotoa voi hyödyntää kekseliäästi.

Muutamme hieman kutsun toisen osan aikataulua. Meillä on nyt niin monta esseetä, että tarvitsemme uusia valmiita vasta syksyn taittuessa talveksi. Siksi pyydämme uusia ehdotuksia vasta 20.9. mennessä. Tiedotamme tarkemmin haun painopisteistä elokuussa.

 

Nuoren Voiman matkaesseet ovat:

 

Emilia Kukkala: Miten erilaisia merkityksiä liikkuminen kantaa ihmisille eri luokkalähtökohdista, ja mistä positiosta matkustamista moralisoidaan. Essee kertoo siitäkin, miten luopuminen jostain on myös jokin kutsumista luokse, ja tuoda tilalle jotain, mitä emme tienneet kaivanneemme.

 

Tarja Hallberg: "Luopuminen Jean des Essenteisin tapaan" (työnimi). Matkustamisen sijaan, sen estyessä ja problematisoituessa ideologisten ja käytännöllisten syiden vuoksi, matkakuumeen kohde lavastetaan kotiin ja todellinen kokemus korvataan näin jäljitelmällä, sillä Jean des Esseintesin mukaan "nautinto on tarkalleen sama”. Joris-Karl Huysmansin Vastahankaan-teoksen (1884) päähenkilö Jean des Esseintes luopuu koko ympäröivästä todellisuudesta ja vetäytyy taloonsa harjoittamaan tätä rappeutunutta askeesia, kuten Antti Nylén des Esseintesin dandyismiä kuvailee.

 

Tytti Rantanen: Essee käsittelee pettymysten kierrettä, joka ajaa järjestelemään aina vain seuraavaa matkaa, joka on oleva ratkaisevasti onnistuneempi ja täydellisempi kuin se, jolta on juuri palattu. 

 

Helmi Sundström: ”Kuvittelin tekeväni saman matkan ja löytäväni ne paikat, jossa sukulaiseni elivät elämänsä onnellisinta aikaa. Näkisin paikat, joissa he rakastuivat elämään. Ja ehkä joku joskus seuraisi minua Guatemalan jalkapallokentille, kölniläiselle latino-homoklubille tai Keski-Englannin pienen yliopistokaupungin pubiin, joissa koin olevani enemmän elossa kuin missään muualla.

En tiedä, onko se enää koskaan mahdollista.”

 

Susi Nousiainen: Lähdimme jo hitoille kämäisiltä kotiseuduiltamme, mutta nyt matkaamme takaisin hamuamaan kuuluvuuden tunnetta. Ristiriitainen suhde Jouni Hynysen edustamaan äijämaskuliinisuuteen, identiteettien hybridisyys ja omistajuus syvään lappeenrantalaisuuteen keskustelevat esseessä.

 

* *  *

 

Sarjan avauksena julkaisemme Sari Kuuselan esseen ”Muuri meissä” (työnimi): "Berliinin muurin paikka maastossa on painunut syvälle muistiini. Ei vain historiallisina mustavalkoisina valokuvina, vaan kokemuksena. Pyörällä ja juosten, auringon noustessa ja laskiessa, illan hämärässä ja yön pimeydessä." Teksti ilmestyy ensi viikolla. 

Esseiden julkaisujärjestys ei ole lopullinen, vaan aikatauluista ollaan sopimassa kirjoittajien kanssa. Esseet valitsivat päätoimittajat Vesa Rantama ja Maaria Ylikangas sekä toimitussihteeri Carlos Lievonen. Sarja-asun esseille on luonut Sofia Koistinen.

 

 

Jutut