Noita

”Minä olen noita. / Vaviskaa minun edessäni, oi ihmiset. / Kun minä nostan lumotun sauvani, / tottelee minua kaikki maailmassa.” Näin alkaa Saima Harmajan runo, joka ilmestyi Nuoressa Voimassa vuonna 1930.

Noita.

Minä olen noita.
Vaviskaa minun edessäni, oi ihmiset.
Kun minä nostan lumotun sauvani,
tottelee minua kaikki maailmassa.

Katsokaa!
Siellä missä äsken kohosivat
          kiviset muurinne,
pauhaavat nyt valtameren mainingit
pirstoutuen koralliriuttaan.
Ja kalpean ikkunan takana
huojuvat intohimoiset palmut,
ja pimeydessä hiipivät pantterit
          pehmein tassuin.

Minä olen noita!
Kuuletko, ruumiini, olet noidan ruumis,
eikä noita voi kärsiä.
Jännity, murtuva ruumiini,
taikasauva on sytyttävä sinut ilmiliekkiin.
Sillä noita ei voi sairastaa.
Hän voi vain kohottaa lumotun sauvansa
tai kuolla.

Saima Harmaja.

[Nuori Voima 5/1930]

Kuva: Wellcome Images (CC BY 4.0)

Kesäklassikko-sarjassa julkaisemme kerran viikossa arkistojen aarteita Nuoren Voiman historian varrelta.