Kapitalismia ajaa perkeleen lailla energiapanos, jonka nopea polttouhraaminen on kuumentanut, tukehduttanut ja tappanut elonkehää. Elämällä on ehkä vielä merkitystä, mutta sillä ei tunnu olevan väliä. Elämme nihilististä siirtymää tuntemattomaan.
Catherine Malaboun filosofinen pamfletti kannustaa ottamaan aivot haltuun. Se myös muistuttaa, että muovautuvuudellakin on rajansa.
Walter Benjamin kirjoitti, että kapitalismia olisi tarkasteltava uskontona, sillä ”kapitalismi toimii nykyisin niiden samojen huolten, kärsimysten ja levottomuuksien rauhoittajana, joihin niin sanotut uskonnot aiemmin vastasivat”. Taneli Viitahuhta tarkastelee näkökulmassaan jokavuotista taiteen ja tieteen rituaalia, Koneen säätiön apurahamyöntöjen julkistusta.
Blogissa tarkastelussa on kaksi uutuusromaania, Kim Thúyn ru ja Anna Burnsin Milkman, jotka näyttävät että todellisuus ei ole mustavalkoinen. Kirjat sijoittuvat 1970-luvun Vietnamiin ja Pohjois-Irlantiin, kahtiajakautuneisiin maihin. Mitä voimme oppia niistä omissa kamppailuissamme?
Ilja Lehtinen löytää sienirihmastojen muodostamasta mykosfääristä todellisuuden, joka ei antaudu kapitalistiselle skaalautuvuuden logiikalle. Sieniä on, jos onnistaa – tai sitten ei. Kontrollin sijaan nousee kuuntelu, kuulostelu.
Olen vaipunut syvenevään feministiseen kyllästyneisyyteen. Ongelmani johtunee isoilta osin feminismin reaktiivisuudesta. Aloitan esseitä vastineeksi, en kiinnostuksesta tai rakkaudesta, viivaan päässäni punakynällä miesasiamiesten blogikirjoituksia, takerrun Facebookissa jonkun kaverini lapsuudentuttavan naapurin #metoota vastustavaan kommentiin.
