Minä, siinä sivussa →
Iida Sofia Hirvosen esikoisteoksessa pohditaan kielen ja todellisuuden suhdetta ajankohtaisella otteella, mutta ironista jarruttelua saisi olla vähemmän.
Kritiikki
Iida Sofia Hirvosen esikoisteoksessa pohditaan kielen ja todellisuuden suhdetta ajankohtaisella otteella, mutta ironista jarruttelua saisi olla vähemmän.
Kaikki haaveilevat, että oma työ ymmärrettäisiin oikein. Mutta myös erimielisyys kannattelee. Kritiikistä blogissa.
