Miten lämpö haihtuu – essee yhteisöistä, kuolemasta ja Korkeasaaresta →
Eläimen kuolema johtaa taiteen ja elämän perimmäisten kysymysten äärelle. Lapsi voi ymmärtää sen muita paremmin.
Essee
kuolema
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
Olen katsonut kuolleita pentuja – essee kissoista ja kuolemasta →
Ei kuolemaa tarvitse valita kumppanikseen, valinta on jo tehty. Kuolema on koodattuna jokaiseen elävään kehoon alusti asti, eikä se odottele, että olemme tulleet tutuiksi.
Essee
Kliseen puolesta →
Marraskuu on kuoleman ja kliseen kuukausi. Yhteys ei ole sattuma. Yhteys on toimiva.
Juicesta, Katriina Huttusen Surun istukasta, Ars Moriendi -festivaalista ja John Ashberystä kirjoittaa Vesa Rantama. Kilisevää kaljakoria ei mainita.
Blogi
Kirsti Simonsuuren Pohjoinen yökirja – mytologia Oulusta ja pimeydestä →
Pohjoisessa yökirjassa Oulu ei ole koti, ja pimeyttä voi ehkä oppia haluamaan. Kirsti Simonsuuren jälki kirjallisuudessamme on yhä elävä – ja mikä olisi se aikakausi, joka loppuu?
Blogi
Kuolema iholla ja suru ihon alla →
Kuolema haastaa elävät riippumatta siitä, onnistuvatko kuoleman koskettamat ihmiset näille määrätyissä tavoissa surra vai eivät. Kuolema jättää häpeätahran – mutta onko siitä kirjoittaminen likaista työtä?
Kritiikki
Runoilijan testamentti →
Runoilija ja omantien kulkija Hannu Helin (1944-2015) ehti testamentata ennen kuolemaansa koko kirjallisen perintönsä Poesia-kustantamolle. Massiivista Alisiin ylisiin -runoelmakokoelmaa hän kirjoitti ja editoi kilpaa kuolemansa kanssa. Teoksesta tuli hyvästijättö maailmalle, joka toimitettiin yhteistyössä aaveen kanssa.
Juttu
Akseli Gallen-Kallelan muistolle →
Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela kuoli vuonna 1931. Uuno Kailas kirjoitti hänen muistolleen runon, joka ilmestyi Nuoressa Voimassa. Julkaisemme sen nyt uudelleen, 86 vuoden kuluttua taiteilijan poismenosta.
Kesäklassikko
Keltaisten lamppujen kaupunki →
Sumu heittää hallavanharmaan huntunsa yli kaupungin. Läpi loistavat keltaisten lamppujen valot. Sydämessä sykkii rakkaus, joka on tuomittu epäonnistumaan. — Lyhyeen mittaan tiivistyy paljon tunnetta tässä Elina Vaaran novellissa, joka ilmestyi Nuoressa Voimassa vuonna 1928.
Kesäklassikko
Miranda July ja hullu, hyödyllinen häpeä →
Jos on liian omaelämäkerrallinen, menettää jonkin kepeyden, sanoo minämuotoisten tekstien mestari Nuoren Voiman haastattelussa. Tunteista puolestaan yksi on kirjailijalle ylitse muiden.
Juttu
