nykyrunous

Mikä täällä haisee? →

Sini Silverin uusimmassa teoksessa puhalletaan yhteen hiileen kultivoimalla elinvoimaa elämän likakaivoista. Tie utopiaan on päällystetty majoneesisinapilla.

Kritiikki

Rönsyilevää halua ja tyhjän ajatuksia →

Kaija Rantakarin ja Tuukka Pietarisen runoteoksissa ei analysoida yhteiskunnallisia valtasuhteita, vaan luotetaan esteettisen kokemuksen ajattomuuteen.

Kritiikki

Monien tekemä, harvojen lukema – runouskritiikin haasteista →

Kun runokokoelma ilmestyy metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, onko kokoelma ilmestynyt? Lehtikasan alta voi vielä vuoden päästä pilkottaa vettynyt räikeäpintainen kansilieve. Sivut ovat myttääntyneet lukukelvottomiksi. Ollaan kenties jonkin merkittävän äärellä, mutta kukaan ei ollut siellä ajoissa.

Blogi

Olemisen sietämätön ajallisuus →

Pauli Tapion esikoisteos säväyttää tarkkanäköisyydellään ja syvällisyydellään. Kokoelman runot kuvaavat kaunistelematta aikamme kurjuutta ja käsittämättömyyttä, mutta rivien välistä voi lukea myös lohdullisia polkuja arkisten elämysten äärelle.

Kritiikki

Runous on helppoa, kun ei yritä ymmärtää →

Nykyrunoudesta sanotaan usein, että se on vaikeaa. Entä jos asetelman kääntäisi toisinpäin: mikä nykyrunoudessa on helppoa? Nuoren Voiman runouteen keskittyvän numeron 3/2017 päätoimittajat kysyivät ihmisiltä internetissä.

Juttu