Suunta on siis kohti oman elämän haltuunottoa, ja työkaluksi ehdotetaan ajattelua. Jos haluamme ohjata valintojamme, on tärkeää tunnistaa niiden takana olevat tunteet ja uskomukset. Tämän ketjun näkyväksi tekeminen on Cuskin trilogian kantava idea.
Sheila Hetin kirjan luettuaan Vappu Kannas tiesi, ettei halua lapsia. Rachel Cuskin jälkeen hän tiesi, että haluaa.
Rachel Cuskin proosassa emme näe viisaita yksilöitä ja heidän rohkeita valintojaan, vaan useimmiten itseään ehostavia narsisteja, kirjoittaa Herman Raivio.
Kaunokirjallista ylettömyyttä, omaelämäkerrallista paljautta ja aitoa dialogisuutta – blogissa Sara Ehnholm Hielmin esseeteos Ja sydän oli minun.
Rachel Cuskin romaanitrilogian avaava Ääriviivat muistuttaa kirjoittamisen vaikeudesta ja välttämättömyydestä. Teos pyrkii itsepetoksen tuolle puolen, välittömään havaintoon. Kriitikko Omppu Martin vertaa kirjailijakuvausta esimerkiksi Saara Turusen Sivuhenkilöön.
