Liha, juuret ja seitsemän merta →
Suomenruotsalaisen nykyrunouden piiristä löytyy helmiä. Elina Tervosen ajatuksia kolmesta eri runokokoelmasta.

Suomenruotsalaisen nykyrunouden piiristä löytyy helmiä. Elina Tervosen ajatuksia kolmesta eri runokokoelmasta.

Jarkko S. Tuusvuori on ollut ntamon peräsimessä nyt vuoden ja kustantanut 33 kirjaa. Ensimmäiset runoesikoisensa, Vappu Kannaksen ja Maria Savelan uudet teokset, Tuusvuori julkaisi vastoin alan tapoja keskellä kesää.

Sauli Sarkasen ekokriittiset runot julkaistaan ensimmäistä kertaa yksissä kansissa. Sarkasen 2010-luvun tuotannossa luontokuvauksen keskeinen asema ja sen rakentama ympäristöeetos ovat säilyneet, mutta yhteiskuntakritiikin ärhäkkä kärki pehmentynyt.

Jasper Kaarna löytää tubetähden esikoiskokoelmasta paljon arvokasta, vaikka paatuneemmalle lukijalle sen arvo voikin olla vähäinen. Huomion kiinnittää sisällön ensisijaisuus, medium ei Voutilaiselle ole message. Verkkoympäristö loistaa kirjassa poissaolollaan: ”Eihän siitäkään ole enää aikoihin veistelty säkeitä, että pistorasiasta tulee sähköä ja kraanasta juomakelpoista vettä.”

Saila Susiluoto: Metropolis – merkintöjä kadonneesta kaupungista.

Pauli Tapion esikoisteos säväyttää tarkkanäköisyydellään ja syvällisyydellään. Kokoelman runot kuvaavat kaunistelematta aikamme kurjuutta ja käsittämättömyyttä, mutta rivien välistä voi lukea myös lohdullisia polkuja arkisten elämysten äärelle.

Nuoren Voiman Debytoi runoilijana -kilpailun voittivat ylöjärveläinen Saara Metsäranta, lappeenrantalainen Inari Hulkkonen ja helsinkiläinen Juhani Räisänen. Voittajat esiintyivät Runokuu-festivaalin iltamissa keskiviikkona Kansallisteatterin Lavaklubilla.

Nykyrunoudesta sanotaan usein, että se on vaikeaa. Entä jos asetelman kääntäisi toisinpäin: mikä nykyrunoudessa on helppoa? Nuoren Voiman runouteen keskittyvän numeron 3/2017 päätoimittajat kysyivät ihmisiltä internetissä.

Yrjö Jylhä runoilee siipijalkaisen suomalaisen ja halvaantuneen ihailijapojan ihmeellisestä kohtaamisesta. Runo ilmestyi Nuoressa Voimassa vuonna 1931.

Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela kuoli vuonna 1931. Uuno Kailas kirjoitti hänen muistolleen runon, joka ilmestyi Nuoressa Voimassa. Julkaisemme sen nyt uudelleen, 86 vuoden kuluttua taiteilijan poismenosta.

”Minä olen noita. / Vaviskaa minun edessäni, oi ihmiset. / Kun minä nostan lumotun sauvani, / tottelee minua kaikki maailmassa.” Näin alkaa Saima Harmajan runo, joka ilmestyi Nuoressa Voimassa vuonna 1930.

Muistatko myytin Daidaloksesta ja Ikaroksesta – pojasta, joka lensi liian lähelle aurinkoa? P. Mustapää (oik. Martti Haavio) kirjoitti myytin inspiroimana runon, jonka Nuori Voima julkaisi vuonna 1926 ja jonka julkaisemme nyt uudelleen Kesäklassikko-sarjassa.
