Pakahtumisen kultakausi →
Niko Hallikaisen toisessa romaanissa keskustellaan enkelten kanssa ja lapioidaan sokeria suuhun. Niukan 90-lukulaisen lapsuuden vastapainona on rakastava äiti ja kuriton mielikuvitus.
Kritiikki
Niko Hallikaisen toisessa romaanissa keskustellaan enkelten kanssa ja lapioidaan sokeria suuhun. Niukan 90-lukulaisen lapsuuden vastapainona on rakastava äiti ja kuriton mielikuvitus.
Yläluokkaisten naisten ja työväenluokkaisten miesten välisten romanssien kuvauksissa duunarimiesten rooliksi lankeaa olla ikuisesti viriili ja alkukantaisen autenttinen.
