Yhteiselon fragmentteja – virkamiehen Kiasma-kierros →
Miksi 42-vuotias virkamies juoksee ympäri nykytaiteen museota ja kirjoittaa juostessaan? Tämä essee saattaa selittää sen tai sitten ei. Ainakin se kuvaa tapauksen.

Miksi 42-vuotias virkamies juoksee ympäri nykytaiteen museota ja kirjoittaa juostessaan? Tämä essee saattaa selittää sen tai sitten ei. Ainakin se kuvaa tapauksen.

Kun kulttuuri- ja mielipidelehtien kenttä läpäisee niin kutsutun kansallisen uutiskynnyksen, jotain ikävää on tapahtunut. Ja ellei ole, uutinen saadaan kyllä sovitettua tunnettuun kertomukseen: kukaan ei ole kuullut noin kahdestasadasta Kultin jäsenlehdestä, tai jos onkin, kukaan ei enää lue niitä.

Millainen on turvallinen tila? Voiko ihminen punoa turvaverkon eläimelle? Entä itselleen? Tuomas Aitonurmi kirjoittaa taiteen kokemisesta, koulukiusaamisesta, parisuhteesta – ja turvan tunteesta, joka lipeää käsistä kuin saippua.

Ei kuolemaa tarvitse valita kumppanikseen, valinta on jo tehty. Kuolema on koodattuna jokaiseen elävään kehoon alusti asti, eikä se odottele, että olemme tulleet tutuiksi.

Vuosi on alussa, on siis aika iskeä Nuoren Voiman lupaukset pöytään.

Koneen säätiön apurahamyöntöjen julkistus on jokavuotinen taiteen ja tieteen rituaali.

Alkuperäiskansojen naisten ongelmat eivät kytkeydy vain sukupuoliseen syrjintään, vaan alistamisen muodot ovat vielä laajempia. SIksi valkoinen feminismikin voi olla osa kolonialismia. Professori Rauna Kuokkanen luo katsauksen alkuperäiskansafeminismin menneisyyteen ja nykyhetkeen.

Klassikosta tekee klassikon se, että se osoittaa yhä uudestaan ajankohtaisuutensa. Tällä voidaan tarkoittaa vaikka sitä, että klassikko lisää ymmärrystämme jostain nykyajan arvoasetelmasta. Herman Raivion mukaan saksalainen yhteiskuntateoria todistaa jälleen klassikkoaineksensa olemalla yllättävänkin lähellä tätä päivää.

Kirjallisuuspalkintotoimittaja Vesa Rantama hakee Nobel-palkitulta Olga Tokarczukilta kättä pidempää ja perustelee, miksi Porvoossa jaettava Runeberg on maamme tärkein kirjallisuuspalkinto.

Ville Hämäläinen sai kissan hoitoon eikä enää pystynyt luopumaan siitä. Yhteys eläimeen tapahtuu siellä, missä sana ei hallitse diktaattorina.

Omakustantamisen imago on muuttumassa: enää se ei ole itsestäänselvästi huonoa ja noloa, vaan itsenäistä ja pienimuotoista. Anne Mölsä selvitti, mikä kustantamisen ruohonjuuritasolla on muuttumassa.

Rakkaat lukijat!
