Jollain kaltevalla pinnalla taiteelle omistautunut ja hoivalle omistautunut kohtaavat. He ovat tehneet taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, työelämällisesti tyhmän valinnan. Blogissa on tällä viikolla kyse ajasta.
Samuel Beckettin 1950-luvun proosatrilogia on vihdoin täydentynyt myös suomeksi. Antti Hurskainen löytää Sanoinkuvaamattomasta sikiöasennon kirjallisuutta ja David Lynchiäkin inspiroineen kaulattoman ja raajattoman mutta piinallisen materiaalisen olennon.
Runoutta ei laadita pelkästään tekstinä paperille, vaan esiintyvän runouden muodot näkyvät yhä vahvemmin.
Kirjailija Saara Turunen sanoi viime viikolla haastattelussa olevansa kyllästynyt katsomaan maailmaa miehisen katseen kautta.
Nuoren Voiman tämän vuoden kolumnisti on teatteriohjaaja, sukupuolentutkija Olga Palo. Ensimmäisessä kolumnissaan hän kirjoittaa, että realismi ja sen mukana todellisuus on ajateltava uudelleen.
Runoilija Aura Nurmi lähti Lohjalle terveyskeskukseen tapaamaan idoliaan Sirkka Turkkaa – ja ystävystyi.
Jos Soturin oppivuosiin on uskomista, ihmissormissa on tarpeeksi voimaa porautumaan pääkallosta läpi ja juomakilpailussa voi huijata hikoilemalla viinakset ”sisäisen voiman” avulla ulos. Satoja miljoonia myynyt hongkongilaiskirjailija teki kokonaisvaltaista wuxiaa, jossa on jokaiselle jotakin.
Miten runoajattelu eroaa tavallisesta ajattelusta?
Cheekin musiikki kertoo cowboyn iloista ja suruista. Kriitikot olivat koko artistin uran ajan hakoteillä. Sofia Blanco Sequeirosin essee tarjoaa uutta perspektiiviä.
Kolme keski-ikäistä mieskirjailijaa on elänyt sirpaleista aikaa. Syntyykö siitä hyviä kirjoja?
Harry Salmenniemen uusissa novelleissa delfiinihaaveet ovat kaunis, tasapainottava vastakuva inhimilliselle kurjuudelle.
Parhaiten mies pysyi kasassa sadan kilometrin vauhdissa, onni että jostain hänen alleen ilmestyi nuorella iällä hyppyrimäki.
