Kirjoittamisesta, 2. tuotantokausi: Jakso 1. Harry Salmenniemi →
Kirjoittamisesta tulee taas! Alkavalla kaudella Erkka Mykkänen kiertää Suomea puhuttamassa kirjailijoita.

Kirjoittamisesta tulee taas! Alkavalla kaudella Erkka Mykkänen kiertää Suomea puhuttamassa kirjailijoita.

Länsimainen filosofia järjestää maailmaa hierarkkisiin käsitteisiin, jotka kuvaavat todellisuutta aina vain tarkemmin. Suomalais-ugrilaisten kielten juuret ovat kuitenkin toisaalla, meditatiivisessa kulttuurissa, jossa maailma on rinnakkaisten ja sisäkkäisten merkitysten kokonaisuus.

Vuonna 1877 Fjodor Dostojevski oli 56-vuotias. Luonnostellessaan pääteostaan Karamazovin veljekset hän julkaisi parikymmensivuisen fantasia- ja scifi-novellin Naurettavan ihmisen uni. Miksi Dostojevski lähti kirjoittamaan viimeiseksi jääneeseen novelliinsa spefi-tekstiä, avaruustarinaa ja utopiaa?

Sinä olet kusipää. Sinä olet suomalaisen kirjallisuuden vihatuin hahmo. Mutta minä rakastan sinua.

Oletko aina halunnut kirjoittaa kulttuurilehteen, esimerkiksi Nuoreen Voimaan? Näillä askelmerkeillä pääset pitkälle.

Ihmisen elämä on surkean lyhyt. Paitsi rockin suurmieselämäkerrassa, joka nuottaa pohjaa myöten lapsuuden aluslevät eikä osaa käsitellä löydöksiään.

Nuoren Voiman Lavarunoradion päättää lavarunouden kaksinkertainen suomenmestari Juho Kuusi herkällä runollaan ”Kaunis, upea, loistat”.

Maailmanloppuakin enemmän minua ahdistaa näkymä, jossa ainoa keino sen välttämiseksi olisi ekofasistinen totalitarismi, ihmisten enemmistön pitäminen väkivalloin köyhänä, kirjoittaa Vesa Rantama esseessään Pentti Linkolan apokalyptisesta ajattelusta.

Viikkoa jälkeen uuden Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman Sotilaan ensi-illan ystäväpiirini on yksimielinen siitä, ettemme tarvitse enää yhtään uutta sotaelokuvaa. Eikä elokuvasta pidä ainakaan liikuttua.

Parasta olisi, jos museoissa pidettäisiin esillä vain yhtä teosta kerrallaan, kirjoittaa Silvia Hosseini esseessään.

Lavarunoradiossa tykittää räppäri-runoilija Maksimi Voima.

Itsenäinen Suomi täytti sata vuotta. Murheellisten laulujen ihanan isänmaan perintö toistuu juhlavuoden kuvastossa. Mistä saimme rakkaan paradoksimme, kysyy esseessään Lassi Saario.
