Tuollainen runotyttö →
”Niin kauan kuin vielä on olemassa tuollaisia runotyttöjä, on maailmallakin toivoa!”
Runoilija-muusikko Lydia Lehtolaa on aina runotytötelty. Enää se ei mairittele. Nyt Lehtola murtautuu ulos lokerosta.

”Niin kauan kuin vielä on olemassa tuollaisia runotyttöjä, on maailmallakin toivoa!”
Runoilija-muusikko Lydia Lehtolaa on aina runotytötelty. Enää se ei mairittele. Nyt Lehtola murtautuu ulos lokerosta.

Kirjoittaako ihminen paremmin, kun hän juo toisenlaista kahvia kuin kotonaan joisi? Raisa Jäntti kyseenalaistaa kirjoittamisen ja matkailun yhteyttä.

Ihminen voi olla hyvällä tai pahalla tuulella, ankaralla, hartaalla, leikkisällä, anteliaalla tai happamalla tuulella. Joskus myös kovalla tuulella tai vastatuulella. Suvi Vallin lyyrinen essee katsoo ihmistä asentoihin.

Ökyrikkaat ja aateliset ovat alkoholille persoja reliikkejä ja viettiensä ohjaamia psykopaatteja. Ainakin kirjallisuudessa. Hanna Kuusela lukee Edward St Aubynia.

Mitä yhteistä on kotimaisen punkbändin runkkausbiisillä ja 1700-luvun rakkausromaanilla? Anu Kaajan essee puhuu maailmankirjallisuuden klassikosta ja masturbaatiosta.

Poissa kotoa esineet tuntuvat vierailta. Heidi Backströmin essee puhuu läsnäolosta ja poissaolon lopullisuudesta.

Oskari Onnisesta tuli kriitikko juuri silloin, kun kaikki lakkasivat lopullisesti arvostamasta ammattinimikettä. Essee kriitikon työstä, unelmista ja todellisuudesta.

Ilmastouutiset ahdistavat. On mahdotonta osoittaa tunnerekisteristä, mistä kaikista palasista ahdistus ja pelko koostuvat. Kätensä likaamalla siitä voi saada paremman otteen.

Carolyn Cassady eli nuoruutensa beat-sukupolven kirjailijoiden ympäröimänä. Heidän kuoltuaan hän taisteli liikkeestä syntyneitä myyttejä vastaan vuosikymmeniä.

Ville-Juhani Sutinen kirjoittaa kirjoja, jotka todennäköisesti jäisivät julkaisematta ilman pienkustantamoja. Hän kokee olevansa hyvässä seurassa: pienkustantajat ovat kautta historian vastanneet kirjallisuuden elinvoimasta. Pienpanimo-oluita pidetään laadukkaampina, miksi sama ei päde kirjakustannusalalla?

Klassikkoelokuva Jurassic Park hämmentää ja inspiroi edelleen. Sen maailmassa liha on normi, osa miehistä hallinnan maailmaa.

Ilja Lehtinen löytää sienirihmastojen muodostamasta mykosfääristä todellisuuden, joka ei antaudu kapitalistiselle skaalautuvuuden logiikalle. Sieniä on, jos onnistaa – tai sitten ei. Kontrollin sijaan nousee kuuntelu, kuulostelu.
