Taruolentoja ja väärennöksiä – omakuvan jäljillä →
Pakonomainen omakuvaaminen johti Mari Laaksosen pohtimaan valokuvan totuutta.

Pakonomainen omakuvaaminen johti Mari Laaksosen pohtimaan valokuvan totuutta.

Kuten eläimet jaetaan selkärankaisiin ja selkärangattomiin, jakautuvat valokuvaukset kahteen päähaaraan: kemiallisiin ja sähköisiin, toisin sanoen analogisiin ja digitaalisiin.

Isä leikkasi eksänsä pois suvun valokuvista. Esseessä ollaan kadonneen jäljillä.

Tuukka Sandström näkee päättyneessä Game of Thrones -sarjassa puolitiehen jääneen mimesiksen kuvauksen. Esseessään hän käsittelee Rene Girardin avittamana sitä, miksi sarjan loppu ei onnistunut.

Noitaperinteen välityksellä ilmaistu intuitiivinen ja yksilöllinen kokemus tulee kytkeä osaksi feminististä ajattelua. Se on liitettävä kriittisyyteen ja älyllisyyteen. Noitien poliittisuuteen johdattaa Riikka Ala-Hakula esseessään.

Taide ei koskaan voi olla projekti, koska se pursuaa ulos liitoksistaan. Jyri Vartiaisen essee liikkuu kirjoittamisen käynnistäneiltä vaihtopenkeiltä Deborah Levyn tekstien paineeseen ja uuteen autobiografiaan, jossa ei tarvitse kertoa kaikkea.

Taiteilija Kaisa Illukka katsoi virolaisen Jaan Tommikin Dancing Home -teosta Kiasmassa ja päätti kartoittaa oman sukunsa jälkiä Suomenlahden yli.
Kiasman ja NVL:n Kuvataiteesta esseeksi -kurssin satoa.

Toimittaja Emilia Kukkala luki Antti Nylénin Häviön ja löysi sieltä myös itsensä. Esseessään hän kirjoittaa, että taide ja hoiva ovat vaarallisia nykyiselle yhteiskuntajärjestykselle, jossa hyvän olon ja menestyksen todistelu on tullut imperatiiviksi.

Cheekin musiikki kertoo cowboyn iloista ja suruista. Kriitikot olivat koko artistin uran ajan hakoteillä. Sofia Blanco Sequeirosin essee tarjoaa uutta perspektiiviä.

Ullakko on muistojen arkisto, täynnä mennyttä aikaa. Kattoon leikattu aukko avaa näkymän uudesta suunnasta. Väkivaltainen valo tulvii tilaan ja tekee kaiken näkyväksi.

Mitä yhteistä on Richie Samboran puhuvalla kitaralla ja leipäkoneessa valmistuvalla leivällä? Paljonkin, eivätkä vaikutukset jää 1990-luvulle. Antti Hurskaisen essee tutkailee sähkön mysteeriä ja varastoissa lojuvaa menneisyyden ylijäämää.

Australialaiskoomikko Hannah Gadsby rikkoo lavakomiikan tapoja rakentamalla lavalle jännitteen, jota ei vapauta nauruksi. Psykologi, kertomustutkija, stand-up -koomikko ja queertutkija katsoivat Gadsbyn show’n Nanetten Nuoren Voiman kanssa.
