Ahvenjärven teos on ansiokkaan pienieleinen ja samalla puhutteleva tutkielma luonnon ja urbaanin lomittumisesta, ihmisen jäljistä ja supistuvasta koskemattomasta. Huolellisista säkeistä huokuu korutonta rakkautta luonnon vapaaseen elinvoimaan.
Harry Salmenniemen kokoelma on omalakisen kartantekijän suurteos, joka välillä eksyttää lukijansa tahallaan.
Sisällissotaan sijoittuva choose-your-own-adventure saa pohtimaan, voiko tarinansa todella valita. Laura Piippo arvioi Mike Pohjolan romaanin.
Rachel Cuskin romaanitrilogian avaava Ääriviivat muistuttaa kirjoittamisen vaikeudesta ja välttämättömyydestä. Teos pyrkii itsepetoksen tuolle puolen, välittömään havaintoon. Kriitikko Omppu Martin vertaa kirjailijakuvausta esimerkiksi Saara Turusen Sivuhenkilöön.
SCUM-manifestin kirjoittaja Valerie Solanas on kiehtova romaanihenkilö.
Suomenruotsalaisen nykyrunouden piiristä löytyy helmiä. Elina Tervosen ajatuksia kolmesta eri runokokoelmasta.
Totuuden käsite on kyseenalaistunut ja epäluulo elitismiä kohtaan kasvaa. Mikä on sivistyksen rooli tässä ilmapiirissä? Sari Kivistön ja Sami Pihlströmin manifesti haluaa varjella akateemista elämäntapaa.
Luksussuomennos Argonautit pystyy lähestymään lukijaansa.
Philip Pullmanin uuden fantasiatrilogian ensimmäinen osa vie suurtulvaan.
Tärkeä esikoisteos käsittelee naisten välistä solidaarisuutta, ystävyyttä ja kaiken keskeneräisyyttä.
Eeva Turusen novellikokoelmassa Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (2018) erilaiset kertojaäänet pyristelevät rakkauden ja pakkomielteiden ristitulessa. Sara Tarvaksen arvostelu.
Raija Heljakan Valonkorjuu (2017) yhdistää hermeneuttiset teemat luontokuvastoon. Henkeäsalpaavan kauniissa teoksessa yritetään neuvotella yhteisymmärrystä maailman ja sielun ympärille muun muassa Hans-Georg Gadamerin ajatusten kautta. Tarja Hallbergin arvostelu.
