Kaaoksen kuvia →
Tuija Välipakan kokoelma Uutisia! luo runoutta informaatioähkystä ja mediavirran hyökyaalloista. Miten runous ja median kieli sopivat yhteen? Maiju-Sofia Pitkäsen arvostelu.

Tuija Välipakan kokoelma Uutisia! luo runoutta informaatioähkystä ja mediavirran hyökyaalloista. Miten runous ja median kieli sopivat yhteen? Maiju-Sofia Pitkäsen arvostelu.

Harri Römpötin kirjassa tarkastellaan 17 dokumenttiohjaajan uraa ja teoksia 30 vuoden ajalta. Tero Haaraniemen arvostelu.

Patti Smith käsittelee uusimmassa teoksessaan kirjoittamisen taakkaa. Simone Weil, kosmiset sattumat ja luistelu kietoutuvat tarinaan itsensä löytämisestä. Ville Hämäläisen arvio.

Johanna Venhon edellinen runokokoelma ilmestyi kahdeksan vuotta sitten. Luontoa ja ikääntymistä käsittelevässä teoksessa pitkä haudutusaika näkyy tematiikan painavuutena ja lähes säröttömänä kielellisenä eheytenä.

Sauli Sarkasen ekokriittiset runot julkaistaan ensimmäistä kertaa yksissä kansissa. Sarkasen 2010-luvun tuotannossa luontokuvauksen keskeinen asema ja sen rakentama ympäristöeetos ovat säilyneet, mutta yhteiskuntakritiikin ärhäkkä kärki pehmentynyt.

Mirkka Mattheiszenin runovihkossa ihmisen fyysinen ja henkinen kestävyys ovat näennäisiä kuin Berlinde De Bruyckeren veistotaiteessa.

Ilmastonmuutos muokkaa puutarhaa ja kasvimaata – näkyykö tämä kevään puutarhakirjoissa?

Markku Pääskynen: Hyvä ihminen. Tammi 2018.

Illmari: Komeetta – Nomadi. Playground Music Finland 2017.

Alejo Carpentier: Valtakunta tästä maailmasta (El reino de este mundo, 1949) Suom.

Pirkko Soininen: Ellen. 189 s.

Ulla Donner: Spleenish. Suom.
