Kritiikit

Kaaoksen kuvia →

Tuija Välipakan kokoelma Uutisia! luo runoutta informaatioähkystä ja mediavirran hyökyaalloista. Miten runous ja median kieli sopivat yhteen? Maiju-Sofia Pitkäsen arvostelu.

Kritiikki

Dokumenttielokuva katsoo kauas ja näkee syvälle →

Harri Römpötin kirjassa tarkastellaan 17 dokumenttiohjaajan uraa ja teoksia 30 vuoden ajalta. Tero Haaraniemen arvostelu.

Kritiikki

Joidenkin on pakko kirjoittaa →

Patti Smith käsittelee uusimmassa teoksessaan kirjoittamisen taakkaa. Simone Weil, kosmiset sattumat ja luistelu kietoutuvat tarinaan itsensä löytämisestä. Ville Hämäläisen arvio.

Kritiikki

Välitilinpäätös hakee paikkaa sukupolvien kulussa →

Johanna Venhon edellinen runokokoelma ilmestyi kahdeksan vuotta sitten. Luontoa ja ikääntymistä käsittelevässä teoksessa pitkä haudutusaika näkyy tematiikan painavuutena ja lähes säröttömänä kielellisenä eheytenä. 

Kritiikki

Yksityiskohdista maailmankatsomus →

Sauli Sarkasen ekokriittiset runot julkaistaan ensimmäistä kertaa yksissä kansissa. Sarkasen 2010-luvun tuotannossa luontokuvauksen keskeinen asema ja sen rakentama ympäristöeetos ovat säilyneet, mutta yhteiskuntakritiikin ärhäkkä kärki pehmentynyt. 

Kritiikki

#toistaiseksinimeämätön kuorii lukijansa →

Mirkka Mattheiszenin runovihkossa ihmisen fyysinen ja henkinen kestävyys ovat näennäisiä kuin Berlinde De Bruyckeren veistotaiteessa.

Kritiikki

Sana-avaruuden kasvustoa – katsaus kevään puutarhakirjoihin →

Ilmastonmuutos muokkaa puutarhaa ja kasvimaata – näkyykö tämä kevään puutarhakirjoissa?

Kritiikki

Vaellus läpi pimeän ja vieraan →

Markku Pääskynen: Hyvä ihminen. Tammi 2018.

Kritiikki

Taistelu klooniarmeijaa vastaan →

Illmari: Komeetta – Nomadi. Playground Music Finland 2017.

Kritiikki

Orjakuninkaan nousu ja tuho →

Alejo Carpentier: Valtakunta tästä maailmasta (El reino de este mundo, 1949) Suom.

Kritiikki

Erään taiteilijan omakuva →

Pirkko Soininen: Ellen. 189 s.

Kritiikki

Arvio: Kadonnutta draivia etsimässä →

Ulla Donner: Spleenish. Suom.

Kritiikki