Auschwitz-romaani kompastuu tyyliin →
Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu Suomentanut Satu Ekman Bazar, 2018, 142 s.
Kritiikki
Kritiikit
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
Tubetähden tunnustuksissa ei tuoksu internet tai aikalaisuus →
Jasper Kaarna löytää tubetähden esikoiskokoelmasta paljon arvokasta, vaikka paatuneemmalle lukijalle sen arvo voikin olla vähäinen. Huomion kiinnittää sisällön ensisijaisuus, medium ei Voutilaiselle ole message. Verkkoympäristö loistaa kirjassa poissaolollaan: ”Eihän siitäkään ole enää aikoihin veistelty säkeitä, että pistorasiasta tulee sähköä ja kraanasta juomakelpoista vettä.”
Kritiikki
Minun kansaani omimmillaan →
”Kahteen aiempaan suomennettuun kokoelmaan verrattuna Meidän tsaarimme väkeä on haukannut kunnianhimoisen tehtävän: kuvata Venäjä, tarkemmin ottaen Venäjän kansa. Onko se edes mahdollista?” Marissa Mehr luki Arja Pikkupeuran uuden Ljudmila Ulitskaja -suomennoksen.
Kritiikki
Ne eivät teekään sitä itse →
Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra näyttää maailman, jossa rasismi on uusi normaali ja todellisuus vienyt fiktion roolin.
Kritiikki
Viimeiset vuoristolaiset ja paikalliskulttuurin tuho →
Kahdeksan vuorta on varsin tyypillinen Strega-voittaja: romaania voisi luonnehtia konservatiiviseksi laatukirjallisuudeksi. Yhdellä tasolla romaani on hyvin perinteinen kasvukertomus isistä ja pojista, miehuudesta ja aikuistumisesta. Samalla se on kuvaus katoavasta elämänmuodosta, kirjoittaa Janne Löppönen arviossaan Paolo Cognettin romaanista.
Kritiikki
Kaupunki jota ei ole →
Saila Susiluoto: Metropolis – merkintöjä kadonneesta kaupungista.
Kritiikki
Aktivistit keskuudessamme →
Aktivismi ei nykyään ole niinkään vastakulttuuria kuin ”hyvää jengiä, hyvää meininkiä ja luovaa yleisöä”, aktivisti Leo Straniuksen sanoin. Herman Raivio luki Antonio Montin ja Pontus Purokurun ansiokkaan aktivismihistorian ja löysi koomisia yksityiskohtia, mutta myös lukuisia aloja ja ilmiöitä, joissa kansalaisliikkeet ovat toimineet edelläkävijöinä.
Kritiikki
Menesty tai häviä →
Asta Lepän esseeteoksen pääkysymys on, miten suomalaiset ja keskiluokka suhtautuvat köyhiin. Voittajien varjot ottaa kiinnekohdakseen Lepän tarkan havainnoinnin, mutta ei epäröi sanoa asioita liioitellen ja ironisestikin.
Kritiikki
Yksinäisten miesten tarinoita →
Olavi Koistisen esikoisnovellit paljastavat tavallisuuden takana piilevän omituisuuden.
Kritiikki
Olemisen sietämätön ajallisuus →
Pauli Tapion esikoisteos säväyttää tarkkanäköisyydellään ja syvällisyydellään. Kokoelman runot kuvaavat kaunistelematta aikamme kurjuutta ja käsittämättömyyttä, mutta rivien välistä voi lukea myös lohdullisia polkuja arkisten elämysten äärelle.
Kritiikki
Orhan Pamuk ja suurkaupungin pyhä jokapäiväisyys →
Arvostettu Nobel-kirjailija vierailee Suomessa viikonloppuna. Turkkilaiskirjailijan uusin Kummallinen mieleni -romaani on ennen kaikkea kirja Istanbulista – ja tavallisesta ihmisestä. ”Pamukin kertomana jogurttikaupustelijan elämäntarina on kuin Veikko Lavin iskelmää turkkilaisittain”, Jantso Jokelin kirjoittaa arviossaan.
Kritiikki
Harry Salmenniemen proosaa rikastaa runous →
Uraanilamppu ja muita novelleja on osoitus siitä, että Salmenniemeä kiinnostaa myös proosan uudistaminen.
Kritiikki
