Rebecca Solnit väittää eksyneensä, mutta on turvassa neljän seinän sisällä →
Eksymisen kenttäoppaasta puuttuu aito vaaran tuntu, vaikka paikoin esseistin analyysit osuvat kohdalleen.
Kritiikki
Kritiikit
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
Brokeback Mountain Arkadianmäellä →
Katja Raunion toinen kirja on kunnianhimoinen yritys patriarkaatin testamentiksi.
Kritiikki
Kirjallisia katuja ja kinttupolkuja →
Ville-Juhani Sutinen matkaa kirjailijoiden jalanjäljillä ympäri maailmaa. Matkustamisen tärkeyttä kirjoittamiselle korostaa myös Jani Saxell kirjoitusoppaassaan.
Kritiikki
Poikien välisestä ystävyydestä →
Nuoruus Rollossa menee maskuliinisessa piirissä, mutta opettaa jotain kaunista ja yhteisöllistä myös muille.
Kritiikki
Kirjoitusta merkityksen tuolta puolen →
Mitä enemmän toistelee jotain sanaa, sitä absurdimmalta se tuntuu. Mutta mitä enemmän lukee Karri Kokon merkityksetöntä kirjoitusta, sitä merkityksellisemmältä se tuntuu.
Kritiikki
Runoja kyvystä olla yhdessä →
Elsa Töllin esikoisteos Fun Primavera esittää kirjamuodossa lavarunoiltaa. Sini Silverin Titaanidisko puolestaan jäljentää modernin eräkokemuksen.
Kritiikki
O kävi täällä →
Anu Kaajan Katie-Kate on monta asiaa, mutta myös Anja Kaurasen Sonja O.:n nykyaikainen vastine ja vastakohta. Siinä missä Sonja O haluaa liikaakin, on Katie-Kate välinpitämätön.
Kritiikki
Kesyttämättömiä tyttöjä ja villejä olentoja →
Tiina Lehikoisen Kukkien kapina on tiheän intertekstuaalinen satukirja, jossa irtaudutaan vanhentuneista arvoista ja kerrontatavoista.
Kritiikki
Toisenlaista loppua toivoen →
Maggie Nelsonin suomennetut teokset saavat alkunsa hänen tätinsä selvittämättömästä murhasta, mutta laajenevat murhanhimoisen kulttuurin kritiikiksi.
Kritiikki
Unohdetut, paheksutut uhrit →
Hallie Rubenholdin uusi teos Viiltäjä-Jackin uhreista paljastaa ripperologien parissa rehoittaneen misogynian. Myöskään Russell Edwardsin ja Jari Louhelaisen teos ei ole siitä vapaa.
Kritiikki
Kun paratiisi kohtaa moottorisahan →
Kekäläinen & Companyn uusi kantaesitys If I Would Lose My Voice on teos ihmiskunnan peruuttamattomasta vaikutuksesta biosfääriin. Anna Borgman kävi seuraamassa esityksen harjoituksia apokalyptisissa tunnelmissa.
Kritiikki
Ihana, vaarallinen, tylsä televisio →
Television kimppuun on vuoden sisällä käyty peräti kolmen valikoiman voimin yli 800 sivulla. Miten käy sohvaperunoilta essee?
Kritiikki
