Kaksi erilaista esikoiskirjaa menevät sinne, minne vain runoudella on pääsy →
Maiju Pohjola luottaa pelkistettyihin säkeisiin luodatessaan sukupolvien jatkumoa, Laura Tressel proosanpätkiin tarkentaessaan elämän ja kuoleman rajalle.

Maiju Pohjola luottaa pelkistettyihin säkeisiin luodatessaan sukupolvien jatkumoa, Laura Tressel proosanpätkiin tarkentaessaan elämän ja kuoleman rajalle.

Kaksi tuoreehkoa runokokoelmaa tarjoaa perspektiiviä moderniin elämään. Tuula Hämäläinen ja Raisa Marjamäki näkevät tarkasti, koska katsovat keinovalaistua pintaa askeettisuuden syvyydestä käsin.

Galina Rymbu kirjoitti ikuisesta aiheesta ja päätyi ajankohtaiskeskustelun ytimeen.

David Foster Wallacen suurromaanin misogynian kaavan muotoili kirjailija itse: ”Pliis rakasta mua, vihaan sua”.

Eksymisen kenttäoppaasta puuttuu aito vaaran tuntu, vaikka paikoin esseistin analyysit osuvat kohdalleen.

Pelkkiä alaviitteitä sisältävät teokset paljastavat kiintoisia asioita lukemisesta. Käsittelyssä Harry Salmenniemen ja Jenny Boullyn tekstit.

Katja Raunion toinen kirja on kunnianhimoinen yritys patriarkaatin testamentiksi.

Ville-Juhani Sutinen matkaa kirjailijoiden jalanjäljillä ympäri maailmaa. Matkustamisen tärkeyttä kirjoittamiselle korostaa myös Jani Saxell kirjoitusoppaassaan.

Nuoruus Rollossa menee maskuliinisessa piirissä, mutta opettaa jotain kaunista ja yhteisöllistä myös muille.

Runoilija Raisa Marjamäki haluaa mieluummin tehdä asiat vaikeimman kautta, sillä jokapäiväinen elämämme on latistavan helppoa.

Taiteilija ojentaa lukijalle pankkitilin saldon sekä supermarketin kuittinsa: tällaisissa materiaalisissa olosuhteissa tätä hommaa tehdään. Ottakaa tai jättäkää.

Teatteri-instituutiot määrittelevät kehen me voimme samastua ja millainen tarina on kertomisen arvoinen. On niiden vastuulla huolehtia, että eri ryhmät eivät putoa pois. On tullut aika antaa myös alirepresentoitujen edustaa Ihmisyyttä.
