Jutut

Kaksi erilaista esikoiskirjaa menevät sinne, minne vain runoudella on pääsy →

Maiju Pohjola luottaa pelkistettyihin säkeisiin luodatessaan sukupolvien jatkumoa, Laura Tressel proosanpätkiin tarkentaessaan elämän ja kuoleman rajalle.

Kritiikki

Luonto on se, mikä jää turvallisuuden ulkopuolelle →

Kaksi tuoreehkoa runokokoelmaa tarjoaa perspektiiviä moderniin elämään. Tuula Hämäläinen ja Raisa Marjamäki näkevät tarkasti, koska katsovat keinovalaistua pintaa askeettisuuden syvyydestä käsin.

Kritiikki

Venäjän puhutuin runoilija →

Galina Rymbu kirjoitti ikuisesta aiheesta ja päätyi ajankohtaiskeskustelun ytimeen.

Runot ja novellit

Vaivaannuttavien ja väreilevien hetkien kirja →

David Foster Wallacen suurromaanin misogynian kaavan muotoili kirjailija itse: ”Pliis rakasta mua, vihaan sua”.

Kritiikki

Rebecca Solnit väittää eksyneensä, mutta on turvassa neljän seinän sisällä →

Eksymisen kenttäoppaasta puuttuu aito vaaran tuntu, vaikka paikoin esseistin analyysit osuvat kohdalleen.

Kritiikki

Post scriptum →

Pelkkiä alaviitteitä sisältävät teokset paljastavat kiintoisia asioita lukemisesta. Käsittelyssä Harry Salmenniemen ja Jenny Boullyn tekstit. 

Essee

Brokeback Mountain Arkadianmäellä →

Katja Raunion toinen kirja on kunnianhimoinen yritys patriarkaatin testamentiksi.

Kritiikki

Kirjallisia katuja ja kinttupolkuja →

Ville-Juhani Sutinen matkaa kirjailijoiden jalanjäljillä ympäri maailmaa. Matkustamisen tärkeyttä kirjoittamiselle korostaa myös Jani Saxell kirjoitusoppaassaan.

Kritiikki

Poikien välisestä ystävyydestä →

Nuoruus Rollossa menee maskuliinisessa piirissä, mutta opettaa jotain kaunista ja yhteisöllistä myös muille.

Kritiikki

Turtumuksen puhkaisija →

Runoilija Raisa Marjamäki haluaa mieluummin tehdä asiat vaikeimman kautta, sillä jokapäiväinen elämämme on latistavan helppoa.

Haastattelu

Otteita tiliotefiktion ajasta →

Taiteilija ojentaa lukijalle pankkitilin saldon sekä supermarketin kuittinsa: tällaisissa materiaalisissa olosuhteissa tätä hommaa tehdään. Ottakaa tai jättäkää.

Essee

Kuka saa olla Ihminen? →

Teatteri-instituutiot määrittelevät kehen me voimme samastua ja millainen tarina on kertomisen arvoinen. On niiden vastuulla huolehtia, että eri ryhmät eivät putoa pois. On tullut aika antaa myös alirepresentoitujen edustaa Ihmisyyttä.

Juttu