Murhaajia ja koronkiskureita auringonpaisteessa – Nuoren Voiman raportti Pietarin Dostojevski-päivästä →
Siinä missä Dublinissa juhlitaan Bloomsdayta, Pietarissa vietetään Dostojevski-päivää. Ville-Juhani Sutinen raportoi.

Siinä missä Dublinissa juhlitaan Bloomsdayta, Pietarissa vietetään Dostojevski-päivää. Ville-Juhani Sutinen raportoi.

Sanoilla voimme muuttaa maailmaa toiseksi, mutta lopulta rajat tulevat vastaan: väkisin psyykattu sisäinen valo ei poista kaamosmasennusta. Henna Raatikainen lähti tammikuussa autolla Portugaliin nauttimaan valosta. Sama valo paljasti myös, että matkakumppanilla, koiralla ei ole paljon päiviä jäljellä.

Bättre Folk -festivaaleilla Hailuodossa on tajuttu ennen suuria kesätapahtumia, että kirjallisuus on erinomaista festivaaliohjelmaa. Nuori Voima vieraili tuulimyllyjen ja parempien ihmisten kesämaassa.

Elokuva tarvitsee pimeyttä. Sodankylän elokuvajuhlat järjestetään vuoden valoisimpaan aikaan valoisimmassa paikassa. Ristiriidasta syntyy ainutlaatuinen yhteensulautuma.

Kun kaikki ovat tervetulleita ja kun kaikki saavat kannustusta, syntyvät ennenkokemattomat olosuhteet taiteelle. Lavarunokulttuurin piirissä kasvaa uusi sukupolvi, josta kustannusosakeyhtiö Otava saattaa saada ensimmäisen kopin. Raportti Nuorten open micistä.

Kun pyöräilee koko ikänsä, pääsee hopeamitalilta huviajelulle. Samuli Ala-Lahti ajoi Kiasmassa Ann Veronica Janssensin näyttelyssä.

Pakonomainen omakuvaaminen johti Mari Laaksosen pohtimaan valokuvan totuutta.

Kaksi tuoretta runokokoelmaa kuvaa arkista ajelehtimisen tunnetta. Arki on niin lähellä, että vasta siitä kirjoittaessa jokapäiväiset etäisyydet tulevat näkyviksi, ikään kuin katselisi kotiplaneettaa kuusta käsin. Eri sukupolvien kokemusten välillä on kiinnostavia jännitteitä. Arviossa Sami Liuhdon Kuuvuori ja Tuomas Taskisen sekä Venla-Vanamo Asikaisen Lainattua valoa.

Uhmakkaita naisia ei ole tungokseksi asti: ei historiankirjoissa, populaarikulttuurissa tai edes mielikuvissamme. Silti Naiset joita ajattelen öisin sai Nelli Ruotsalaisen pohtimaan kirjailijan vastuuta.

Sally Rooneyn juhlittu romaani asettuu samaan traditioon liian monien naistaiteilijakuvausten kanssa. Itsetuhoisuus on ulospääsy umpikujasta.

Kuten eläimet jaetaan selkärankaisiin ja selkärangattomiin, jakautuvat valokuvaukset kahteen päähaaraan: kemiallisiin ja sähköisiin, toisin sanoen analogisiin ja digitaalisiin.

Isä leikkasi eksänsä pois suvun valokuvista. Esseessä ollaan kadonneen jäljillä.
