Tuukka Sandström näkee päättyneessä Game of Thrones -sarjassa puolitiehen jääneen mimesiksen kuvauksen. Esseessään hän käsittelee Rene Girardin avittamana sitä, miksi sarjan loppu ei onnistunut.
Kesä on melkein kukkeimmillaan, mutta polku vie aina kohti hiljaisuutta. Leena Sainio, Nuoren Voiman kesärunoilija, muistuttelee kuolevaisuudesta.
Viime viikolla ilmestyi käännös Charles Baudelairen Kielletyistä runoista. Julkaisu on varsin poikkeuksellinen – kyse ei ole mistä tahansa runovihkosesta, vaan monitaiteisesta taiteilijakirjasta.
Kuin markkinoiden lakeja uhmaten Tampereen kirjallisen elämän kivijalka on ollut kirjakauppa Hämeenpuistossa. Tammikuun lopulla tamperelaisen kirjallisuusväen parissa levisivät murheelliset uutiset: Teos & Tulenkantajat sulkee.
Mahdollisuus, siis pakko, valita saa meidät uskomaan, että olemme itse syyllisiä kaikkeen epäonneen elämässämme. Olga Palo etsii variaatiota vapauden ideaan kolumnissaan.
Arda Yildirimin monologinovellissa matka on tärkeämpi kuin päämäärä.
Uudelleenkirjoituksessa Theofrastoksen Luonteista antiikin Kreikan paikkojen rinnalle tulee oman ajan miljöö. Niinpä itara siirtää vaikka kivipaaden anastaakseen kolikot vainajan silmiltä mutta menee myös saunaan vain, jos toinen tarjoaa oluet.
”Kun täytämme 17, meidät kuljetetaan junalla kaupungin laidalla olevaan keskukseen.” Paula Jordmanin novelli sijoittui toiseksi 13-17-vuotiaiden sarjassa.
Amerikkalaiskirjailijan novellistiikan keskeisiä piirteitä ovat humoristinen ja kipeää tekevä seksi, viileät ja viekkaat ihmiskohtalot ja vääjäämättömästi etenevät tapahtumat.
Pisara meressä on merkityksellinen. Välillä sitä on hankala uskoa. Se on myös mahdoton unohtaa. Annina Mattilan novelli sijoittui kolmanneksi 18-29-vuotiaiden sarjassa Ilmastonmuuttajat-kirjoituskilpailussa.
Runoilija ja omantien kulkija Hannu Helin (1944-2015) ehti testamentata ennen kuolemaansa koko kirjallisen perintönsä Poesia-kustantamolle. Massiivista Alisiin ylisiin -runoelmakokoelmaa hän kirjoitti ja editoi kilpaa kuolemansa kanssa. Teoksesta tuli hyvästijättö maailmalle, joka toimitettiin yhteistyössä aaveen kanssa.
On kylmä. Tai, ei kylmä, viileä. On viileä. Ei ehkä viileäkään. Tai en minä tiedä. On kylmä. Anttoni Lajoman novelli sijoittui kolmanneksi Ilmastonmuuttajat-kirjoituskilpailun 13-17-vuotiaiden sarjassa.
