Jonotus →
Arda Yildirimin monologinovellissa matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

Arda Yildirimin monologinovellissa matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

Uudelleenkirjoituksessa Theofrastoksen Luonteista antiikin Kreikan paikkojen rinnalle tulee oman ajan miljöö. Niinpä itara siirtää vaikka kivipaaden anastaakseen kolikot vainajan silmiltä mutta menee myös saunaan vain, jos toinen tarjoaa oluet.

”Kun täytämme 17, meidät kuljetetaan junalla kaupungin laidalla olevaan keskukseen.” Paula Jordmanin novelli sijoittui toiseksi 13-17-vuotiaiden sarjassa.

Amerikkalaiskirjailijan novellistiikan keskeisiä piirteitä ovat humoristinen ja kipeää tekevä seksi, viileät ja viekkaat ihmiskohtalot ja vääjäämättömästi etenevät tapahtumat.

Pisara meressä on merkityksellinen. Välillä sitä on hankala uskoa. Se on myös mahdoton unohtaa. Annina Mattilan novelli sijoittui kolmanneksi 18-29-vuotiaiden sarjassa Ilmastonmuuttajat-kirjoituskilpailussa.

Runoilija ja omantien kulkija Hannu Helin (1944-2015) ehti testamentata ennen kuolemaansa koko kirjallisen perintönsä Poesia-kustantamolle. Massiivista Alisiin ylisiin -runoelmakokoelmaa hän kirjoitti ja editoi kilpaa kuolemansa kanssa. Teoksesta tuli hyvästijättö maailmalle, joka toimitettiin yhteistyössä aaveen kanssa.

On kylmä. Tai, ei kylmä, viileä. On viileä. Ei ehkä viileäkään. Tai en minä tiedä. On kylmä. Anttoni Lajoman novelli sijoittui kolmanneksi Ilmastonmuuttajat-kirjoituskilpailun 13-17-vuotiaiden sarjassa.

Miksi ei surra Syyrian tuhoutuneita kulttuuriaarteita tai meistä kaukana palaneita moskeijoita, vaan surraan Notre Damea, kysyi moni internetissä.

Noitaperinteen välityksellä ilmaistu intuitiivinen ja yksilöllinen kokemus tulee kytkeä osaksi feminististä ajattelua. Se on liitettävä kriittisyyteen ja älyllisyyteen. Noitien poliittisuuteen johdattaa Riikka Ala-Hakula esseessään.

Taide ei koskaan voi olla projekti, koska se pursuaa ulos liitoksistaan. Jyri Vartiaisen essee liikkuu kirjoittamisen käynnistäneiltä vaihtopenkeiltä Deborah Levyn tekstien paineeseen ja uuteen autobiografiaan, jossa ei tarvitse kertoa kaikkea.

Elämmekö hirviöiden aikaa? Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru kirjoittavat siitä, miksi äärioikeisto näyttää kaapanneen ideologisen ilmatilan.

Ghanalaistaustainen räppäri teki kappaleen siitä, miten ei maksa veroja, ja päätyi oikeiston kauhuksi ja vasemmiston idoliksi.
