Erikoislähetys: Matti Nykänen →
Parhaiten mies pysyi kasassa sadan kilometrin vauhdissa, onni että jostain hänen alleen ilmestyi nuorella iällä hyppyrimäki.

Parhaiten mies pysyi kasassa sadan kilometrin vauhdissa, onni että jostain hänen alleen ilmestyi nuorella iällä hyppyrimäki.

Ullakko on muistojen arkisto, täynnä mennyttä aikaa. Kattoon leikattu aukko avaa näkymän uudesta suunnasta. Väkivaltainen valo tulvii tilaan ja tekee kaiken näkyväksi.

Mika Rättö onnistuu luomaan romaanissaan maailman, joka on kielellisesti ja kuvastoltaan rikas, kiehtova ja erottuva.

Margaret Atwood on sanonut ilmastonmuutoksen olevan kaiken muutos. Mutta miten se muuttaa taiteita? Laura Gustafsson, Juha Hurme, Pauliina Leikas ja Olavi Uusivirta kertovat.

Mitä yhteistä on Richie Samboran puhuvalla kitaralla ja leipäkoneessa valmistuvalla leivällä? Paljonkin, eivätkä vaikutukset jää 1990-luvulle. Antti Hurskaisen essee tutkailee sähkön mysteeriä ja varastoissa lojuvaa menneisyyden ylijäämää.

Australialaiskoomikko Hannah Gadsby rikkoo lavakomiikan tapoja rakentamalla lavalle jännitteen, jota ei vapauta nauruksi. Psykologi, kertomustutkija, stand-up -koomikko ja queertutkija katsoivat Gadsbyn show’n Nanetten Nuoren Voiman kanssa.

Onko menetelmällinen kirjallisuus maskuliininen ristisanakerho, vai onko lukemattomilla mahdollisuuksilla pelaavassa tekstissä potentiaalia todelliseen muutokseen? Janne Löppönen luki Menetelmällisen kirjallisuuden antologian.

Miesten esineellistäminen voi paksusti. Anu Kaaja käy esseessään läpi sixpackin voittokulkua Peter Andren Mysterious Girl -musiikkivideosta tv-sarja Love Islandiin. Karnevaalin kärjessä kulkevat patsaiksi jähmettyneet Colin Firth ja Jeff Goldblum.

Jantso Jokelin nimettiin unkarilaisen elokuvaohjaajan Miklos Jancsón mukaan. Tässä esseessä hän perehtyy kaimansa ”kommunistibaletteihin” ja pohtii nimeämisen merkitystä. ”Kun Timoa huudetaan salaojituksesta syömään, useampi pää kääntyy. Minä en tiedä miltä se tuntuu. Kun joku huutaa Jantso, hän tarkoittaa varmuudella minua.”

The New Yorker -lehdessä joulukuussa 2017 julkaistu novelli Cat Person osuu epämääräisyyden ytimeen ja meni häkellyttävän viraaliksi.

Tuula Amberla on soinut maakuntaradioissa 1980-luvulta lähtien, mutta kaupungissa hänet on välillä unohdettu. Elina Tervoselle hänen musiikkinsa on ollut turvapaikka ja feministinen esikuva, jossa on potentiaalia rikkoa maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu.

Nuori Voima on nähnyt vahvaa ja heikkoa vaihetta, se on näyttänyt ajaltaan, kuten jokaisen lehden kuuluu tehdä.
