Tuollainen runotyttö →
”Niin kauan kuin vielä on olemassa tuollaisia runotyttöjä, on maailmallakin toivoa!”
Runoilija-muusikko Lydia Lehtolaa on aina runotytötelty. Enää se ei mairittele. Nyt Lehtola murtautuu ulos lokerosta.

”Niin kauan kuin vielä on olemassa tuollaisia runotyttöjä, on maailmallakin toivoa!”
Runoilija-muusikko Lydia Lehtolaa on aina runotytötelty. Enää se ei mairittele. Nyt Lehtola murtautuu ulos lokerosta.

“Self-helppiä ihmisille, jotka vihaavat self-helppiä”, kuvaili Henri Pulkkinen alias Paperi T uusinta albumiaan Kaikki on hyvin. Sisko Savonlahden esikoisromaania Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu tekisi mieli luonnehtia samalla tavalla.

Nuoren Voiman 110-vuotisjuhla on ennen kaikkea lukijoiden juhla.

Kirjoittaako ihminen paremmin, kun hän juo toisenlaista kahvia kuin kotonaan joisi? Raisa Jäntti kyseenalaistaa kirjoittamisen ja matkailun yhteyttä.

Kissakuvia ja kirosanoja keräävä runoilija Patricia Lockwood tunnetaan myös Twitterin runoilijakuningattarena. Tässä otteessa laajemmasta haastattelusta Lockwood kertoo muistelmateoksensa Priestdaddy kirjoittamisesta.

Ahvenjärven teos on ansiokkaan pienieleinen ja samalla puhutteleva tutkielma luonnon ja urbaanin lomittumisesta, ihmisen jäljistä ja supistuvasta koskemattomasta. Huolellisista säkeistä huokuu korutonta rakkautta luonnon vapaaseen elinvoimaan.

Bussi ajaa ulos hiljaisesta kaupungista, on sota-aika. Missä kaikki ovat ja miksi? Otteen Serhi Žadanin romaanista Internaatti on kääntänyt Eero Balk.

Ihminen voi olla hyvällä tai pahalla tuulella, ankaralla, hartaalla, leikkisällä, anteliaalla tai happamalla tuulella. Joskus myös kovalla tuulella tai vastatuulella. Suvi Vallin lyyrinen essee katsoo ihmistä asentoihin.

Harry Salmenniemen kokoelma on omalakisen kartantekijän suurteos, joka välillä eksyttää lukijansa tahallaan.

Sisällissotaan sijoittuva choose-your-own-adventure saa pohtimaan, voiko tarinansa todella valita. Laura Piippo arvioi Mike Pohjolan romaanin.

Rachel Cuskin romaanitrilogian avaava Ääriviivat muistuttaa kirjoittamisen vaikeudesta ja välttämättömyydestä. Teos pyrkii itsepetoksen tuolle puolen, välittömään havaintoon. Kriitikko Omppu Martin vertaa kirjailijakuvausta esimerkiksi Saara Turusen Sivuhenkilöön.

Nykyesseistiikan piirteistä hyvä tyyli on arvostetuimpia. Sen korostaminen kuitenkin kätkee lajin poliittisuuden.
