Jutut

Hupsuja ihmisiä ja ihmissuhteita →

Eeva Turusen novellikokoelmassa Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (2018) erilaiset kertojaäänet pyristelevät rakkauden ja pakkomielteiden ristitulessa. Sara Tarvaksen arvostelu.

Kritiikki

Viisauden tiellä →

Raija Heljakan Valonkorjuu (2017) yhdistää hermeneuttiset teemat luontokuvastoon. Henkeäsalpaavan kauniissa teoksessa yritetään neuvotella yhteisymmärrystä maailman ja sielun ympärille muun muassa Hans-Georg Gadamerin ajatusten kautta. Tarja Hallbergin arvostelu.

Kritiikki

Kirjakesä nyt! Keravan koulukunta avaa pelin →

Jarkko S. Tuusvuori on ollut ntamon peräsimessä nyt vuoden ja kustantanut 33 kirjaa. Ensimmäiset runoesikoisensa, Vappu Kannaksen ja Maria Savelan uudet teokset, Tuusvuori julkaisi vastoin alan tapoja keskellä kesää.

Juttu

Ennustus linnuston tulevaisuudesta →

Jos aikaväli on riittävän pitkä, ei kivikään kestä. Elämä siinä muodossa, missä me sen tunnemme, on sortumaisillaan. Pertti Saloheimon lyyristä proosaa.

Runot ja novellit

Kaaoksen kuvia →

Tuija Välipakan kokoelma Uutisia! luo runoutta informaatioähkystä ja mediavirran hyökyaalloista. Miten runous ja median kieli sopivat yhteen? Maiju-Sofia Pitkäsen arvostelu.

Kritiikki

Dokumenttielokuva katsoo kauas ja näkee syvälle →

Harri Römpötin kirjassa tarkastellaan 17 dokumenttiohjaajan uraa ja teoksia 30 vuoden ajalta. Tero Haaraniemen arvostelu.

Kritiikki

Joidenkin on pakko kirjoittaa →

Patti Smith käsittelee uusimmassa teoksessaan kirjoittamisen taakkaa. Simone Weil, kosmiset sattumat ja luistelu kietoutuvat tarinaan itsensä löytämisestä. Ville Hämäläisen arvio.

Kritiikki

Puusta tyveen →

Vanhojen kansanlaulujen säkeistöt on käännettävä nuorelle ymmärrettäväksi nykysuomeksi. Kielen köyhtyminen on uhka, jolta on aktiivisesti suojauduttava. Leena Sainion kolumni.

Juttu

Välitilinpäätös hakee paikkaa sukupolvien kulussa →

Johanna Venhon edellinen runokokoelma ilmestyi kahdeksan vuotta sitten. Luontoa ja ikääntymistä käsittelevässä teoksessa pitkä haudutusaika näkyy tematiikan painavuutena ja lähes säröttömänä kielellisenä eheytenä. 

Kritiikki

Yksityiskohdista maailmankatsomus →

Sauli Sarkasen ekokriittiset runot julkaistaan ensimmäistä kertaa yksissä kansissa. Sarkasen 2010-luvun tuotannossa luontokuvauksen keskeinen asema ja sen rakentama ympäristöeetos ovat säilyneet, mutta yhteiskuntakritiikin ärhäkkä kärki pehmentynyt. 

Kritiikki

#toistaiseksinimeämätön kuorii lukijansa →

Mirkka Mattheiszenin runovihkossa ihmisen fyysinen ja henkinen kestävyys ovat näennäisiä kuin Berlinde De Bruyckeren veistotaiteessa.

Kritiikki

Mitä tapahtuu Toijalan takana? Katsaus Tampereen alueen pienkustantamoihin →

Runoutta julkaisevat pienkustantamot ovat olleet viime aikoina mediahuomion kohteena. Alkuvuodesta lopetti turkulainen Savukeidas, ja äskettäin myös Kolera-kollektiivi laittoi hanskat naulaan. Mutta mitä muille pienkustantamoille kuuluu? Réka Lelkes lähti Tampereelle selvittämään kolmen paikallisen toimijan tilannetta.

Juttu