Johanna Venhon edellinen runokokoelma ilmestyi kahdeksan vuotta sitten. Luontoa ja ikääntymistä käsittelevässä teoksessa pitkä haudutusaika näkyy tematiikan painavuutena ja lähes säröttömänä kielellisenä eheytenä.
Sauli Sarkasen ekokriittiset runot julkaistaan ensimmäistä kertaa yksissä kansissa. Sarkasen 2010-luvun tuotannossa luontokuvauksen keskeinen asema ja sen rakentama ympäristöeetos ovat säilyneet, mutta yhteiskuntakritiikin ärhäkkä kärki pehmentynyt.
Mirkka Mattheiszenin runovihkossa ihmisen fyysinen ja henkinen kestävyys ovat näennäisiä kuin Berlinde De Bruyckeren veistotaiteessa.
Runoutta julkaisevat pienkustantamot ovat olleet viime aikoina mediahuomion kohteena. Alkuvuodesta lopetti turkulainen Savukeidas, ja äskettäin myös Kolera-kollektiivi laittoi hanskat naulaan. Mutta mitä muille pienkustantamoille kuuluu? Réka Lelkes lähti Tampereelle selvittämään kolmen paikallisen toimijan tilannetta.
Ville-Juhani Sutinen kirjoittaa kirjoja, jotka todennäköisesti jäisivät julkaisematta ilman pienkustantamoja. Hän kokee olevansa hyvässä seurassa: pienkustantajat ovat kautta historian vastanneet kirjallisuuden elinvoimasta. Pienpanimo-oluita pidetään laadukkaampina, miksi sama ei päde kirjakustannusalalla?
Klassikkoelokuva Jurassic Park hämmentää ja inspiroi edelleen. Sen maailmassa liha on normi, osa miehistä hallinnan maailmaa.
Ilja Lehtinen löytää sienirihmastojen muodostamasta mykosfääristä todellisuuden, joka ei antaudu kapitalistiselle skaalautuvuuden logiikalle. Sieniä on, jos onnistaa – tai sitten ei. Kontrollin sijaan nousee kuuntelu, kuulostelu.
Kulttuurissamme iäkkäät naiset muuttuvat näkymättömiksi. Luovuus elää silti – vaikkapa Marguerite Duras kirjoitti parhaat työnsä iäkkäänä. Helena Sinervo vaatii tukea sille kolumnissaan.
Yhdessä syöminen on ihanteellista syömistä. Mutta onko yhteisön oltava ennalta tuttu?
Ilmastonmuutos muokkaa puutarhaa ja kasvimaata – näkyykö tämä kevään puutarhakirjoissa?
(Huomio! Seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia elokuvasta Phantom Thread (2017).
1990-luvulla tex mex vei Meksikon hämyisiin saluunoihin ja Creme bonjour -juusto Euroopan mannermaiseen ytimeen.
