Jasper Kaarna löytää tubetähden esikoiskokoelmasta paljon arvokasta, vaikka paatuneemmalle lukijalle sen arvo voikin olla vähäinen. Huomion kiinnittää sisällön ensisijaisuus, medium ei Voutilaiselle ole message. Verkkoympäristö loistaa kirjassa poissaolollaan: ”Eihän siitäkään ole enää aikoihin veistelty säkeitä, että pistorasiasta tulee sähköä ja kraanasta juomakelpoista vettä.”
Yksitoista vuotta sitten Anna Helle jututti Markku Eskelistä ja Jyrki Lehtolaa heidän Jälkisanat/Sianhoito-opas -teoksensa (1987) 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Haastattelu “Jos tekstimme eivät hajoa, ne eivät kestä” julkaistiin Nuoressa Voimassa (6/2007).
Petteri Sihvonen on suomalaisen urheilujournalismin merkittävin toimittaja kuluvalla vuosituhannella. Taustaltaan hän on paitsi jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja, myös akateemisesti koulutettu kotimaisuuden kirjallisuuden maisteri. Sihvosen tapa kirjoittaa jääkiekosta pohjaa kirjallisuustieteeseen, erityisesti uuskriittisen koulukunnan ideoihin.
Suomalaisen teatterin suurmies Jouko Turkka muistetaan sovinnaisuutta vastaan käyneenä visionäärinä. Mutta miltä näyttää myytti nerosta Turkan kaunokirjallisen tuotannon kautta?
Kirjallisen kulttuurin lehti Nuori Voima täyttää tänä vuonna 110 vuotta.
Tätä nykyä haemme yhteisiä moraalisia normeja opettavaisilla kokemuskertomuksilla. Tätä tutkii narratologi Maria Mäkelä työryhmineen. Kertomuksen vaarat rikkoo hyvää tarkoittavia tarinakuplia sosiaalisessa mediassa.
Uutta kieltä ja kirjallisuutta syntyy alati ympärillämme, mutta kirjallisuuden instituutiot eivät Suomessa kykene nielemään sitä sisäänsä. Sanat haltuun -hankkeen Aleksis Salusjärvi ja Mikko Sarjanen pyysivät nuoria kirjoittamaan lapulle ensiksi mieleen tulevan säkeen. Lapuista avautuu näkymä heidän maailmaansa.
Harry Salmenniemen novellissa katsotaan läpi Juho Kuosmasen palkittu Hymyilevä mies -elokuva. Päädytään stereotypioiden ja sukupuoliroolien äärelle. Miksi rehellinen mies ei puhu? Miksi penis edustaa alkuvoimaa ja kaupunki korruptiota?
”Kahteen aiempaan suomennettuun kokoelmaan verrattuna Meidän tsaarimme väkeä on haukannut kunnianhimoisen tehtävän: kuvata Venäjä, tarkemmin ottaen Venäjän kansa. Onko se edes mahdollista?” Marissa Mehr luki Arja Pikkupeuran uuden Ljudmila Ulitskaja -suomennoksen.
Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra näyttää maailman, jossa rasismi on uusi normaali ja todellisuus vienyt fiktion roolin.
Kahdeksan vuorta on varsin tyypillinen Strega-voittaja: romaania voisi luonnehtia konservatiiviseksi laatukirjallisuudeksi. Yhdellä tasolla romaani on hyvin perinteinen kasvukertomus isistä ja pojista, miehuudesta ja aikuistumisesta. Samalla se on kuvaus katoavasta elämänmuodosta, kirjoittaa Janne Löppönen arviossaan Paolo Cognettin romaanista.
Silmiinkatsomisfasistit tuijottavat vaativasti huoneiden, torien ja vuosien poikki. Sanat unohtuvat, kun silmiinkatsomisfasistin katse tunkeutuu sisuksiin.
