Asta Lepän esseeteoksen pääkysymys on, miten suomalaiset ja keskiluokka suhtautuvat köyhiin. Voittajien varjot ottaa kiinnekohdakseen Lepän tarkan havainnoinnin, mutta ei epäröi sanoa asioita liioitellen ja ironisestikin.
Olavi Koistisen esikoisnovellit paljastavat tavallisuuden takana piilevän omituisuuden.
Yleisessä kirjallisuustieteessä opetustarjonta putosi puolella ja kotimaisessa kirjallisuudessa hieman alle kolmanneksella viime vuodesta. Lisäksi kotimaisen kirjallisuuden ja kahden muun opintosuunnan yhteisistä aloituspaikoista 30 jäi täyttämättä.
Yhä useampi runoilija maksaa saadakseen kirjansa julki. Rahastavatko yritykset ihmisten unelmilla? Hukkuuko laaturuno harrastajamaisen ite-runouden sekaan?
Pauli Tapion esikoisteos säväyttää tarkkanäköisyydellään ja syvällisyydellään. Kokoelman runot kuvaavat kaunistelematta aikamme kurjuutta ja käsittämättömyyttä, mutta rivien välistä voi lukea myös lohdullisia polkuja arkisten elämysten äärelle.
Nuoren Voiman Debytoi runoilijana -kilpailun voittivat ylöjärveläinen Saara Metsäranta, lappeenrantalainen Inari Hulkkonen ja helsinkiläinen Juhani Räisänen. Voittajat esiintyivät Runokuu-festivaalin iltamissa keskiviikkona Kansallisteatterin Lavaklubilla.
Nykyrunoudesta sanotaan usein, että se on vaikeaa. Entä jos asetelman kääntäisi toisinpäin: mikä nykyrunoudessa on helppoa? Nuoren Voiman runouteen keskittyvän numeron 3/2017 päätoimittajat kysyivät ihmisiltä internetissä.
eli pakinoitsija Varavaltuutetun kesäkuulumiset. Kiitos kysymästä, ihan perseelleenhän tämä on mennyt. Ja voisiko joku pliis vaientaa valtamedian?
Syksyllä Helsingin yliopistossa astuu voimaan uudistus, jota kutsutaan Isoksi Pyöräksi. Sen virallinen tarina on kansainvälistyminen ja laaja-alaistuminen, mutta taustalta paljastuvat säästöt ja akateemisen vapauden rapauttaminen. Kotimaisen kirjallisuuden tuore maisteri päätti selvittää, miten oppiaineen ja sivistyksen käy.
Kesäkuun 1. päivänä julkaisimme Nuoren Voiman verkkosivuilla Antti Hurskaisen esseen ”En vittu valehtele”, joka ilmestyi alun perin kevään Kritiikki-lehdessä. Esseestä syntyi vilkasta keskustelua, ja saimme siitä sekä kiitosta että kritiikkiä. Julkaisemme nyt neljän kirjoittajan puheenvuorot esseestä ja sitä seuranneesta kulttuurikeskustelusta.
Esseisti Antti Hurskainen luki Koko Hubaran Ruskeat Tytöt ja Timo Hännikäisen Lihamyllyn. Jotakin yhteistä niillä on.
Kesäklassikoiden sarjan päättää Eva Hirnin pikku näytelmä vuodelta 1933. Sukupuoleen ja ikään liittyvillä stereotypioilla leikittelevä hupailu luetaan tänä päivänä toisin kuin yli 80 vuotta sitten, mutta naurua se tuottaa edelleenkin!
