Tähdet

Nuoren Voiman kesänumero loistaa kilpaa auringon kanssa

Pääkirjoitus: Tähdet tuolla jossain

Oletko koskaan tavannut idoliasi? Jos et, hyvä. ”Jotkut suuruudet paljastuvat pikkunilkeiksi, toiset niin välittäviksi isä- tai äitihahmoiksi, että häpeän itseäni heidän seurassaan tavallistakin enemmän”, kirjoittaa Antti Hurskainen teoksessaan Musta rauha (2026).

Tähtihenkilöiden luminositeetti ja gravitaatiovoima perustuvat tyhjentymättömään toiseuteen. Haluamme tähtiä, sillä he eivät voi täyttää tarpeitamme.

Tähden ja hänen palvojansa suhde ei ole vastavuoroinen. Kuten Anne Carson ja Emmanuel Lévinas meitä opettavat, eros perustuu etäisyyteen:toinen on absoluuttisesti toinen. Myös tähti on tähti vain niin kauan kuin sepysyy etäällä. Liian läheltä tähti polttaa meidät karrelle tai vähintäänkin saahikoilemaan hillittömästi.

Käsillä olevassa numerossa todetaan, että myös kieli vaatii välimatkoja toimiakseen. ”[K]ieli on paitsi elävä olento, myös kielevien etäisyyksien muodostama suhde, hiljaisuuden paljonpuhuva jänne”, kirjoittaa Ruka Toivonen asteriski-tutkielmassaan, ja Sonja Blom jatkaa astrologiaa käsittelevässä esseessään: ”Sanan ja asian välinen kuilu kurotaan umpeen sillä, että sanoja ei enää tarvita”. Georges Bataille taas haluaa pitää kiinni vielä ainakin yhdestä sanasta, joka luhistaa etäisyydet lopullisesti: ”on sanottava ’kyllä’ kosmisille voimille, jotta voimme antaa niiden palauttaa meidät universumin vapaaseen liikkeeseen”.

Ja kyllä, ennen pitkää etäisyydet katoavat. Tähdet laajenevat ympäröivät planeetat nieleviksi punaisiksi jättiläisiksi, oksentavat niihin sulautuneet taivaankappaleet planetaarisena sumuna ja kutistuvat sitten hiipuviksi kääpiötähdiksi. Lopussa on vain menetetyn valon poissaoloa, avaruuden jäätävää vihamielisyyttä. Mutta sentään olemme vihdoin kaikki tähtiä!

Uskomme, että ”kyllä” on tähtiin kirjoitettu. Lukekaamme se esiin.

Johanna Osváth & Otso Venho


Kansitaide Niina Vatanen: Teos sarjasta ”Gravity experiments and cyclic phenomena” (2024).

Sisällysluettelo

6 Sivumennen-palstalla kysytään, uskovatko kustantamot tähtiin.

8 Revolveri-haastattelussa laulaja-lauluntekijä Orvokki twistaa tyylilajeja, flippaa sävelkulkuja ja sabotoi omaa tekemistään.

12 Georges Bataillen Taivaankappaleet vetävät lukijan osaksi kosmista kokonaisliikettä Viljami Hukan suomentamassa kaikkeudessa.

19 Todellisuudesta tulee Silvia Hosseinille todellisempi kirjallisuudella lisättynä.

20 Yhteys telepatian ja hypnopompisten hallusinaatioiden välille löytyy, kun Sakri Pölönen etsii syytä pahoille unilleen.

28 Sonja Blomille astrologia on kieli, jota täytyy tulkita historiansa valossa.

34 Ylityksiä-palstalla Riikka P. Pulkkinen vie Nuoren Voiman kierrokselle 2010-luvun Ateenassa.

36 Virpi Vairinen tarkastelee, miten tekoälyn ulottuvuudet näkyvät nykyrunouden kentällä.

43 Tähtitieteellisestä lyriikasta kirjoittaa myös Carlos Lievonen, jolle runoteokset paljastavat teknologian pettämiä lupauksia.

44 Runouskollektiivi Räty x Vallila vyöryttää tähtitaivaan täydeltä faktoja lehden proosaosuuden alkuun.

46 Ruka Toivonen ottaa asteriskin ja kirjoittaa sen universumiin.

48 Harry Salmenniemen novellissa käydään tapaamassa kuollutta, ja

50 Sibilla Melkas Antónin novellin aikatasot sekoittuvat, kun aikuiseksi kasvanut kertoja palaa lapsuuden kaupunkiin.

54 Kritiikeissä antaudutaan intuitiolle, vakavoidutaan niin lapsen kuin aikuisen kokemuksien ääreen sekä koetellaan fiktion rajaa matkapäiväkirjan sivuilla ja metsätalouden siimeksessä.

67 Kansirunoilijana Mari Laaksonen.