Rakkaus, joka jää: Cheek →
Cheekin musiikki kertoo cowboyn iloista ja suruista. Kriitikot olivat koko artistin uran ajan hakoteillä. Sofia Blanco Sequeirosin essee tarjoaa uutta perspektiiviä.

Cheekin musiikki kertoo cowboyn iloista ja suruista. Kriitikot olivat koko artistin uran ajan hakoteillä. Sofia Blanco Sequeirosin essee tarjoaa uutta perspektiiviä.

Mitä yhteistä on Richie Samboran puhuvalla kitaralla ja leipäkoneessa valmistuvalla leivällä? Paljonkin, eivätkä vaikutukset jää 1990-luvulle. Antti Hurskaisen essee tutkailee sähkön mysteeriä ja varastoissa lojuvaa menneisyyden ylijäämää.

Ihminen voi olla hyvällä tai pahalla tuulella, ankaralla, hartaalla, leikkisällä, anteliaalla tai happamalla tuulella. Joskus myös kovalla tuulella tai vastatuulella. Suvi Vallin lyyrinen essee katsoo ihmistä asentoihin.

Nykyesseistiikan piirteistä hyvä tyyli on arvostetuimpia. Sen korostaminen kuitenkin kätkee lajin poliittisuuden.

Luksussuomennos Argonautit pystyy lähestymään lukijaansa.

Yksitoista vuotta sitten Anna Helle jututti Markku Eskelistä ja Jyrki Lehtolaa heidän Jälkisanat/Sianhoito-opas -teoksensa (1987) 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Haastattelu “Jos tekstimme eivät hajoa, ne eivät kestä” julkaistiin Nuoressa Voimassa (6/2007).

Silmiinkatsomisfasistit tuijottavat vaativasti huoneiden, torien ja vuosien poikki. Sanat unohtuvat, kun silmiinkatsomisfasistin katse tunkeutuu sisuksiin.

Veli-Matti Huhta luki kaksi tuoretta elämäkertaa unohdetusta kirjailijasta, joka vuonna 1919 valloitti Itävalta-Unkariin kuuluneen Fiumen kaupungin puoleksitoista vuodeksi. Millaisen jäljen gargantuamainen keikari Gabriele D´Annunzio jätti maailmaan? Vieläkö parlamenttivaaleihin valmistautuva Italia muistaa fasismin Johannes Kastajaksikin kutsutun hahmon?

Ihmisen elämä on surkean lyhyt. Paitsi rockin suurmieselämäkerrassa, joka nuottaa pohjaa myöten lapsuuden aluslevät eikä osaa käsitellä löydöksiään.

Esseisti Antti Hurskainen luki Koko Hubaran Ruskeat Tytöt ja Timo Hännikäisen Lihamyllyn. Jotakin yhteistä niillä on.
