Seinät valuvat kuin hiukset, pöytä on tulessa →
Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski rakensi lapsuudenkotinsa uudelleen voidakseen ohjata Peilin. Kuitenkin peilistä heijastuu lopulta katsoja itse.

Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski rakensi lapsuudenkotinsa uudelleen voidakseen ohjata Peilin. Kuitenkin peilistä heijastuu lopulta katsoja itse.

Ajan voi nähdä hymninä, jossa kukin nuotti saa merkityksensä sitä ennen ja sen jälkeen tulevista äänistä.

Kriitikot olivat väärässä The Substance -elokuvasta. Jenna Viro kertoo esseessään, miksi.

Seksuaalisuus on seksiä laajempi kenttä. Halut virtaavat välittämättä rajoista, eikä libido tunnusta logiikkaa tai moraalia. Sekä kulttuurissa että politiikassa kiihotus syntyy usein siitä, mitä ei saisi haluta.

Sodanvastainen katutaide Venäjällä elää ja voi hyvin, vaikka Suomessa se tunnetaan huonosti.

Kääntäminen on kurottamista halua kohti, sinua kohti. Mutta mistä halu syntyy?

Äitiys esitetään usein cisnaisille luonnollisena kohtalona, vaikka kyse on kulttuurin perustavalla tavalla muokkaamasta roolista. Kaksi tuoretta äitiyttä käsittelevää teosta tarjoavat näkökulmia radikaaliin hoivaan ja äitimisen filosofiaan.

Tommi Melender onnistuu kirjoittamaan tavallisista esseeaiheista tavallisella esseeäänellä harvinaisen vaikuttavasti, ”kuin mitään ei olisi tapahtunut”

Kirjailija Jonas Eikan rohkea puhe Pohjoismaiden neuvoston palkintogaalassa herättää toivoa uudesta poliittisesta taiteesta.

Anna Erikssonin esikoiselokuva M purkaa Marilyn-myyttiä katsomalla naisena olemisen pimeään.

Kaunokirjallista ylettömyyttä, omaelämäkerrallista paljautta ja aitoa dialogisuutta – blogissa Sara Ehnholm Hielmin esseeteos Ja sydän oli minun.

Taiteilija Kaisa Illukka katsoi virolaisen Jaan Tommikin Dancing Home -teosta Kiasmassa ja päätti kartoittaa oman sukunsa jälkiä Suomenlahden yli.
Kiasman ja NVL:n Kuvataiteesta esseeksi -kurssin satoa.
