Leikkokukkien aika →
Leikkokukat ilmentävät Reetta Pekkasen uudessa runoteoksessa aikaamme ja ajattomuutta, nuutuvaa puhetta sekä ihmisen toiminnan ja epäinhimillisen suhteita.

Leikkokukat ilmentävät Reetta Pekkasen uudessa runoteoksessa aikaamme ja ajattomuutta, nuutuvaa puhetta sekä ihmisen toiminnan ja epäinhimillisen suhteita.

Eetu Viren kirjoittaa kirjallisuudesta ja poliittisesta vastarinnasta, silloinkin kun kirjoittaa jostain aivan muusta. Yksissä kansissa tekstit loistavat kuin taskulamppu nettijorinoiden ja saskojen keskellä.

Katsotaanhan puhelimiakin on vyöryvä monologi ja räntti nykymaailman tilasta, siitä miten kaikki on pilalla. Voiko kirjallisuuskaan enää pelastaa?

Lehdessä pureudutaan kirjaesineen olemukseen sekä ajattelun että askartelun keinoin. Jutut kultivoivat tuoreita tapoja tarkastella yöpöydällä lepäävää koodeksia.

Katja Raunion pienoisromaanissa jatketaan tekijälle ominaista kerronnan konventioiden oudontamista.

Tuoreessa käännöksessä Proust muistelee lapsuutensa kirjallisia kokemuksia taidekriitikko John Ruskinin innoittamana. Lukemisen ehdoilla kuluvien päivien nautinto on toisteisuuden taidetta.

Vuoden viimeinen Nuori Voima on on laskeutunut pöydällemme! Kyseinen Kokeellisuus/Perhonen-numero liihottaa paraikaa myös kohti tilaajien postiluukkuja.

Uusin Nuori Voima kääntyy kohti kielten ja tekstien välisiä rajapintoja. Numero tarjoaa erilaisia näkökulmia kirjoittamisen ja kirjoituksen ytimestä löytyvään ilmiöön – kääntämiseen.

Piikikkäitä kriitikoita on inhottu ja ylistetty. Onko aika ajanut ilkeän kritiikin ohi?

Hävitys on rytmin avulla maailmaansa upottava tapauskertomus traumasta ja tuhoamisesta.

Käsitys kritiikistä valkoisten cismiesten sapelinkalisteluna on vanhentunut kärjistys, jonka kierrättäminen vähättelee feministisestä ajattelusta ammentavien kriitikoiden työtä.

Eli kuinka vastaanottaa ohjeita henkimaailmasta ja tulkita niitä sopivalla asiantuntemuksella niin, ettet vaikuta löysämieliseltä idiootilta ja kaikki alkavat lukea runoutta
