Kriitikot, puhutaanko ruoasta? →
Suomalainen ravintolakritiikki on kolmikymppinen, paljasjalkainen stadilainen instituutio.

Suomalainen ravintolakritiikki on kolmikymppinen, paljasjalkainen stadilainen instituutio.

Nuoren Voiman joulukalenterin luukuista aukeaa monipuolista luettavaa.

Monet ovat meiltä udelleet, että miten sitä kritiikkiä oikein kirjoitetaan. Tässä siis pieni opas käytännön asioihin, kirjoitit sitten Nuoreen Voimaan tai toisiin medioihin.

Taiteesta kirjoittaminen voi olla tarinallista, useinhan se on. Mutta kritiikin osalta ei voi olla ihan varma. Maaria Ylikangas lukee blogissaan tuoretta kirjaa tarinallisesta journalismista.

Raisa Jäntin kolmesta vihkosta koostuva teos törmäyttää luonnontieteellisen diskurssin ja henkeäsalpaavan kielen virtuoottisella tavalla.

Kriitikon asiantuntemus on usein tulilinjalla – mitä se oikeastaan on ja mihin sitä tarvitaan. Maaria Ylikangas jakaa blogissa eksperttien vinkkejä asiantuntemukseen.

Jos kerran (kriitikon) täytyy sivistyä, lukea ja seurata aikaansa, mitä hänen kannattaa lukea? Nuori Voima kysyi asiantuntijoiden sankalta joukolta – tämän listan avulla kohenee tietämyksen taso.

Kaikki haaveilevat, että oma työ ymmärrettäisiin oikein. Mutta myös erimielisyys kannattelee. Kritiikistä blogissa.

Sally Rooneyn juhlittu romaani asettuu samaan traditioon liian monien naistaiteilijakuvausten kanssa. Itsetuhoisuus on ulospääsy umpikujasta.

Kirjailija on jo antanut kaikkensa kriitikon vasta astuessa molskille. Kritiikin valta on avointa ja piilevää, eikä kriitikkokaan usein käsitä työnsä koko merkitystä. Työskentelen sadan kriitikon kanssa, tässä ovat kootut kokemukseni.

Arda Yildirim keskustelee Hynek Pallasin kanssa identiteetistä ja paikasta.

Innostus ja ahdistus valtaavat, kun näkee näyttelyn ensi kertaa. Kuvataidekriitikot Saara Karhunen ja Sanna Lipponen keskustelevat kritiikin teon kokemuksellisuudesta.
