Ei itsestä, vaan itsen lävitse →
Innostus ja ahdistus valtaavat, kun näkee näyttelyn ensi kertaa. Kuvataidekriitikot Saara Karhunen ja Sanna Lipponen keskustelevat kritiikin teon kokemuksellisuudesta.

Innostus ja ahdistus valtaavat, kun näkee näyttelyn ensi kertaa. Kuvataidekriitikot Saara Karhunen ja Sanna Lipponen keskustelevat kritiikin teon kokemuksellisuudesta.

”Parasta kritiikin kirjoittamisessa on nykyajan tutkiminen arvosteltavien teosten kautta. Siksi parhaita arvosteltavia ovat vaikeat kirjat”, sanoo kriitikko Sofia Blanco Sequeiros. Hän ja kahdeksan muuta kirjallisuuskriitikkoa vastasivat Nuoren Voiman kyselyyn kriitikoiden unelmista, motivaatiosta ja onnistumisista.

Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra näyttää maailman, jossa rasismi on uusi normaali ja todellisuus vienyt fiktion roolin.

Kahdeksan vuorta on varsin tyypillinen Strega-voittaja: romaania voisi luonnehtia konservatiiviseksi laatukirjallisuudeksi. Yhdellä tasolla romaani on hyvin perinteinen kasvukertomus isistä ja pojista, miehuudesta ja aikuistumisesta. Samalla se on kuvaus katoavasta elämänmuodosta, kirjoittaa Janne Löppönen arviossaan Paolo Cognettin romaanista.

Ensi vuoden alusta Nuori Voima alkaa ilmestyä viidesti vuodessa. Samalla Kritiikki-lehti lopetetaan, ja jatkossa arvioita julkaistaan enemmän Nuoressa Voimassa ja sen verkkosivuilla.

Esseisti Antti Hurskainen luki Koko Hubaran Ruskeat Tytöt ja Timo Hännikäisen Lihamyllyn. Jotakin yhteistä niillä on.
