Rönsyilevää halua ja tyhjän ajatuksia →
Kaija Rantakarin ja Tuukka Pietarisen runoteoksissa ei analysoida yhteiskunnallisia valtasuhteita, vaan luotetaan esteettisen kokemuksen ajattomuuteen.

Kaija Rantakarin ja Tuukka Pietarisen runoteoksissa ei analysoida yhteiskunnallisia valtasuhteita, vaan luotetaan esteettisen kokemuksen ajattomuuteen.

Lyhytsanaisen vuolassäkeinen Thomas on vaikea suomennettava, mutta uusi valikoima sisältää myös onnistumisia.

Erittäin palkittujen runoilijoiden suomennetut kokoelmat osoittavat, että proosarunosta on moneksi.

Nuoren Voiman toimitus on palannut kesälaitumilta! On siis aika suunnata katse syksyn tapahtumiin ja tuleviin Nuori Voima -lehtiin.

Vuosikokouskutsu Nuori Voima -lehden julkaisijan Nuoren Voiman Liitto ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 10.

Ari Hirvonen (1960-2021) oli naurua, draamaa ja intensiteettiä, niin työssä kuin jalkapallokatsomossa, kirjoittaa hänen ystävänsä Herman Raivio.

Leena Krohnin esseiden aikalaisanalyysi kompastelee, mutta omaelämäkerralliset jaksot onnistuvat avaamaan tien odottamattomalle.

Olli-Pekka Tennilän neljännessä runokokoelmassa opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan. Oikeat ja väärät tavat pakenevat kuin savu sormien välistä.

Paul Celanin ja Inger Christensenin käännöskokoelmat kulkevat pirstaleista kokonaisuuksiksi ja päinvastoin. Ne tuovat esiin myös itsenäisten runoteosten kääntämisen tärkeyden yksittäisten runojen tai valikoimien sijasta.

Kirjailija Harry Salmenniemellä on kollegastaan Laila Hirvisaaresta pelkästään hyviä muistoja. Hän tietää, ettei ole ainoa.

Taiteesta kirjoittaminen kaipaa lisää tunnetta ja heittäytymistä, vähemmän taiteilijoiden päiden sisälle menemistä, kirjoittaa Anne Teikari kolumnissaan.

Sami Liuhto ja Jyrki Pellinen ovat niin aktiivisia kirjailijoita, että heidän tuotantonsa haastaa hiljaisesti koko instituution. Lukiessa aukeaa uusia kukkia, kerroksellisuutta ja vapauden horisontti.
