Paul Celanin ja Inger Christensenin käännöskokoelmat kulkevat pirstaleista kokonaisuuksiksi ja päinvastoin. Ne tuovat esiin myös itsenäisten runoteosten kääntämisen tärkeyden yksittäisten runojen tai valikoimien sijasta.
Kirjailija Harry Salmenniemellä on kollegastaan Laila Hirvisaaresta pelkästään hyviä muistoja. Hän tietää, ettei ole ainoa.
Taiteesta kirjoittaminen kaipaa lisää tunnetta ja heittäytymistä, vähemmän taiteilijoiden päiden sisälle menemistä, kirjoittaa Anne Teikari kolumnissaan.
Sami Liuhto ja Jyrki Pellinen ovat niin aktiivisia kirjailijoita, että heidän tuotantonsa haastaa hiljaisesti koko instituution. Lukiessa aukeaa uusia kukkia, kerroksellisuutta ja vapauden horisontti.
Kesä on täällä! Toimitus tiedottaa lehden ajankohtaisista asioista: avustajalistasta, toimitusharjoittelijasta, tulevien numeroiden juttutarpeista sekä kesän aikana tehtävistä lehtitilauksista.
Pojat ryntäävät oppitunnilta ulos sotimaan. Tämä toistuu sukupolvesta toiseen. Mutta onko kukaan kronikoinut voittoja ja tappioita? Esseessä luetaan Ferenc Molnárin klassikkoromaania Koulupoikia.
Baletti on taiteen kentällä kummajainen, kapinallinenkin. Miten ikuista 1800-lukua elävää klassista balettia pitäisi katsoa vuonna 2021?
Komea Euripides-valikoima on pohjimmiltaan humanismin puolustus, suoranainen ihme, kun ajattelee Helsingin yliopiston klassisen filologian kokemia leikkauksia.
Harry Salmenniemen novellit ovat parhaimmillaan silloin, kun lukija tunnistaa niistä itsensä – vaikkei haluaisi.
Natalia Kivikko kirjoitti kirjan elämästään Punavuoressa ja häpeällisestä muutosta metron päähän vanhempien ostamaan asuntoon. Mutta kuka on Natalia Kivikko?
Antti Hurskaisen Kuihtumisessa pudotellaan elävien kirjailijoiden nimiä vähemmän maireissa asiayhteyksissä. Silti se on kaikkea muuta kuin autofiktio.
Monipuolisen Här/nu -antologian loimussa voi lämmitellä huomiseen, jolloin näillä sivuilla julkaistaan podcast-muodossa odotettu Nykyaika 2021 -tapahtuma.
