Brutalismi ja runo käyvät yhteen →
Merihaassa järjestetty runokävely todisti, että usein hyljeksityt lajit vahvistavat toisiaan.

Merihaassa järjestetty runokävely todisti, että usein hyljeksityt lajit vahvistavat toisiaan.

2000-luku oli kotimaisen runouden vuosikymmen, mutta ilman Leevi Lehtoa se tuskin olisi ollut sellainen. Lehdon työn ytimessä oli kysymys siitä, mitä teksti tekee. Mutta mitä Lehto itse teki, ja mitä tästä kaikesta syntyi?

Unkarilainen László Krasznahorkai riisuu ihmisen empatiasta ja koettelee vyöryttävällä kerronnallaan lukijansa hikirauhasia, kertoo kirjailijan teoksia suomentanut Minnamari Sinisalo (os. Pitkänen). Krasznahorkain poetiikka paljastaa, miten suljettu järjestelmä suomen kieli on.

Nuori Voima julkaisee maistiaisen työn alla olevasta László Krasznahorkai -suomennoksesta. Kääntäjä Minnamari Sinisalo esittelee katkelman.

Toimitus ampaisee lomalle 21.6.–5.8. väliseksi ajaksi. Nuoren Voiman syksyyn kuuluu mm. Maailmanympärimatkailua ja Runopuutarhanhoitoa.

Kreikkalaisen antiikin ääni on yksi nykyisyyden taajuus. Jos haluaa soittaa antiikin Kreikan suosituinta puhallinsoitinta aulosta, pitää soitin ensin rakentaa – tai tarkemmin, soittimet.

Elämme aikaa, jossa jokainen populaarikulttuurin luuranko koetaan kaapista kaivamisen arvoiseksi.

Tunnettu esseisti kiusoittelee ensimmäisessä tietokirjassaan läntisen kirjallisuuden pikkusievää kaanonia ja paljastaa, mitä seksuaalisuus kertoo maailmasta.

Leikkokukat ilmentävät Reetta Pekkasen uudessa runoteoksessa aikaamme ja ajattomuutta, nuutuvaa puhetta sekä ihmisen toiminnan ja epäinhimillisen suhteita.

Kirjailijan suhde hänen teoksensa pohjalta tuotettavaan äänikirjaan voi olla vaikea niin tekijänoikeudellisesti kuin poeettisesti. Löytyykö ratkaisu uusista lukemisen ja kirjoittamisen tavoista?

Eetu Viren kirjoittaa kirjallisuudesta ja poliittisesta vastarinnasta, silloinkin kun kirjoittaa jostain aivan muusta. Yksissä kansissa tekstit loistavat kuin taskulamppu nettijorinoiden ja saskojen keskellä.

Katsotaanhan puhelimiakin on vyöryvä monologi ja räntti nykymaailman tilasta, siitä miten kaikki on pilalla. Voiko kirjallisuuskaan enää pelastaa?
