Jutut

EA EA AIAI AIAI AIAI →

Kreikkalaisen antiikin ääni on yksi nykyisyyden taajuus. Jos haluaa soittaa antiikin Kreikan suosituinta puhallinsoitinta aulosta, pitää soitin ensin rakentaa – tai tarkemmin, soittimet.

Essee

Miksi esseisti hiplaa roskaa? →

Elämme aikaa, jossa jokainen populaarikulttuurin luuranko koetaan kaapista kaivamisen arvoiseksi.

Kolumni

Tekstuaalisia kiihotteita →

Tunnettu esseisti kiusoittelee ensimmäisessä tietokirjassaan läntisen kirjallisuuden pikkusievää kaanonia ja paljastaa, mitä seksuaalisuus kertoo maailmasta.

Kritiikki

Leikkokukkien aika →

Leikkokukat ilmentävät Reetta Pekkasen uudessa runoteoksessa aikaamme ja ajattomuutta, nuutuvaa puhetta sekä ihmisen toiminnan ja epäinhimillisen suhteita.

Kritiikki

Lukijan taide, kuulijan taide →

Kirjailijan suhde hänen teoksensa pohjalta tuotettavaan äänikirjaan voi olla vaikea niin tekijänoikeudellisesti kuin poeettisesti. Löytyykö ratkaisu uusista lukemisen ja kirjoittamisen tavoista?

Essee

Hulvatonta kauneutta →

Eetu Viren kirjoittaa kirjallisuudesta ja poliittisesta vastarinnasta, silloinkin kun kirjoittaa jostain aivan muusta. Yksissä kansissa tekstit loistavat kuin taskulamppu nettijorinoiden ja saskojen keskellä.

Kritiikki

Proletariaatin Vergiliukset →

Katsotaanhan puhelimiakin on vyöryvä monologi ja räntti nykymaailman tilasta, siitä miten kaikki on pilalla. Voiko kirjallisuuskaan enää pelastaa? 

Kritiikki

Vihaa miestä, älä esseistiä →

Painettujen esseiden pohdinnat sukupuolesta suodattuvat sosiaaliseen mediaan usein varmuuksina ja ennalta-arvattavuuksina. Tällöin unohtuu, että essee on pohjimmiltaan epävarmuuksien laji. 

Essee

Murrettu klassikko →

Nuori Voima julkaisee Iira Halttusen ja Silvia Hosseinin podcast-sarjan Kirjallisuuden myytinmurtajat. Kansalliset myytit kaipaavat yhä ravistelua, mutta kirjaesine ansaitsisi arvonpalautuksen. 

Juttu

Elämättä jättänyt nauraa viimeisenä →

Jantso Jokelin kirjoittaa kirjan merkityksen olevan jossain elämän tuolla puolen.

Kolumni

Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan →

Filosofi Maurice Blanchot’n vuonna 1949 ilmestyneen esseen suomennos, joka julkaistiin alun perin Voiman Nihilismi-numerossa (6/2001)

Essee

Jotain, joka tuntuu kodilta →

Runouden luo löytävät onnekkaat kulkijat: repaleisessa maailmassa outo ja kummallinen kieli itsessään käy yhteisöstä. Joskus yhteisö on vastaliike, joskus perhonen, ja joskus paradoksaalisesti mökki keskellä erämaata.

Essee